sky blue cardigan

Uuden edessä

2012-01-01T13:39:00.008+02:00

Metsässä kuljeksiminen ja kuvaaminen ovat olleet minulta melko pitkään unohduksissa. Joulun jälkeen tuli kuitenkin tarve lähteä laskemaan tuulen kaatamia puita. Ensin arvelin, ettei kameralla tee mitään siinä reissussa, mutta olin väärässä. Metsä oli täynnään kaikenlaisia jännittäviä aarteita, niin kuin aina ennenkin.

En ole ollut koskaan erityisen innokas tekemään mitään lupauksia vuoden vaihtuessa, mutta nyt voisin koettaa luvata itselleni, että virittelen valokuvausharrastuksen yhtä aktiiviselle tasolle kuin se oli muutama vuosi sitten. Monta hyvää kohdetta on jäänyt kuvaamatta ihan vaan sen takia, ettei ole saanut aikaiseksi kaivaa kameraa esille tai ei ole viitsinyt ottaa kameraa mukaansa.

Metsässä tunsin sitä samaa salaperäistä jännitystä, jota tunnen nyt, kun olen astumassa aivan uuteen maailmaan. Aloitan huomenna työt hitsaavassa konepajassa. Olo on samaan aikaan riemastuneen odottava ja varovaisen jännittynyt. Alan vaihtaminen taitaa oikeasti onnistua? Osaankohan mie mitään? Jaksankohan hoitaa opiskelut kunnialla päätökseen tämän vuoden aikana?

Neulomisesta. Neulomistahti ei ole ollut päätä huimaavaa. Tällä hetkellä neulon toista Isbheliä. Aloittelin aiemmin Ishbeliä metsänvihreästä Sivillasta, mutta neulominen ei kuitenkaan iskenyt, kenties langan värin vuoksi. Vaihdoin langan punaiseen Sivillaan, että saisin kaverin punaisesta Alfasta neulomalleni pipolle, joka on jo kolmas toteutus hyväksi havaitusta mallista Star Crossed Slouchy Beret.

Koska pipoja on minulla tällä hetkellä liian vähän, niitä pitää saada lisää. Olen kuitenkin niin laiska ja osaamaton, että en jaksa ryhtyä kehittelemään päähineille omia ohjeita. Sileät tai joustinneuleiset peruspipot onnistuvat mutu-tuntumalla, mutta mielelläni luotan muiden kehittelemiin resepteihin. Jokin aika sitten esittelemäni pitsihörsö kaipaa seurakseen jotain päähinettä. Varastosta löytyi Silke Alpacaa, jonka väri ei ihan ole samaa kuin huivin, mutta tarpeeksi paljon sinne päin kuitenkin. Malliksi olen valinnut Ripleyn, sillä kuvittelen, että huivin seuraksi voisi sopia yksinkertainen päähine. Jos ei, niin pitää sitten keksiä jotain muuta.

Ishbel (ja muutakin)

2011-12-21T09:30:00.006+02:00

Jos blogiin kirjoittaminen on toisaalta mukavaa, mutta toisaalta työn ja tuskan takana, niin mitä vaihtoehtoja silloin on? Tätä olen miettinyt viime aikoina monen monta kertaa. Miksi bloggaaminen lipsahtaa joiltakin (ainakin minulta) suorittamiseksi?

Olen nyt huomannut, että tämä blogi ei ainakaan ole sitä, miksi sitä alkujaan ajattelin. Tarkoitukseni oli kirjata ylös etenkin ideoita, mallitilkkuja ja suunnitelmia, kenties naputtaa muistiin jotain neuletyön edistymisestä ja lopulta siitä, mitä voisi tehdä seuraavaksi eri lailla. Eipä ole tuommoisia juttuja tänne paljoa tullut kirjoiteltua. En vissiin vaan uskalla. Ja tähän pitäisi nyt saada jotain muutosta, että bloggaaminen olisi taas niin kivaa kuin se joskus on ollut. Sen kun vielä keksisi, mikä se muutos olisi, mitä tässä kaivataan. Puhtaalta pöydältä aloittaminen? Auttaako se oikeasti?

Itsenäisyyspäivänä oli lunta, kuten kuvasta näkyy. Silloin oli myös tuulista. Oli melkoisia vaikeuksia saada sellaisia kuvia, joissa ei olisi liikaa tuulen tuiverrusta. Ja kylmäkin oli. Ei voinut poseerata huivi kaulassa, kun nenä alkoi punoittaa melkein heti, kun ulos meni. (Kuka käskee kekkuloida ulkona vähissä vaatteissa?)

Tämmöinen siitä sitten tuli, Ishbelistä. Keskuskolmio on vähän pienen oloinen reunukseen nähden, mutta ei haittaa. Lankana minulla oli huivissa Gardiner of Selkirkin Iona, joka on silkin ja villan sekoitetta. Lanka on joustamatonta ja siksi toisinaan vähän hankalaa neulottavaa, mutta valmis neulepinta on oikein kaunista. Pidän sen elävyydestä ja siitä, että kastelu muuttaa neuleen oikein nätisti laskeutuvaksi. Sitä en vielä osaa oikein kommentoida, onko tämä paras mahdollinen lanka huiveihin. Ehkä tämä on enemmän syys- tai keväthuivin kuin talvihuivin lankaa?

Minulla ei ole oikein ihmeempää kommentoitavaa tästä mallista. Tämä malli on esitelty jo niin moneen kertaan eri blogeissa, että minulla ei taida olla mitään lisättävää niihin teksteihin. Malli on oikein kiva ja ohje hyvin kirjoitettu. Mitäpä siihen muuta kommentoimaan? Se on ehkä syytä mainita, että keskuskuvio on tehty suuremman huivin silmukkamäärillä ja että reunukseen taisin neuloa toistoja tälleen: 4(AB)+ACDE. Huivi on neulottu 3,75 mm puikoilla. Jos nyt neuloisin huivin uudestaan, ottaisin varmaan vähän paksummat puikot.

Joulu on näköjään päässyt hiipimään nurkan taakse ihan yllättäen. Kun olen koko syksyn ollut aika stressaantunut töiden ja opiskelun takia, niin joulusta en ole halunnut ottaa minkäänlaista työtaakkaa itselleni. Niinpä en ole neulonut yhtään mitään joululahjaksi. En ole myöskään leiponut tai askarrellut joulukortteja. On tuntunut aika vapauttavalta olla tekemättä mitään joulun eteen. Tuleehan se sieltä ilman puuhaamisiakin, vaikka on minun kyllä tunnustettava, että joululahjojen neulomisessa on aina oma taikansa.

Olen täysin varma, että tähän blogiin ei enää ennen joulua ilmesty uusia postauksia, joten haluan toivottaa kaikille täällä käväiseville oikein suloista joulua!

Seitti

2011-12-03T17:58:00.013+02:00

Taidan tällä kertaa Ishbelin sijasta esitellä p-i-t-k-ä-ä-n työn alla olleen huivin. Aloitin sen jo yli kaksi vuotta sitten, mutta matkan varrella tuli kaikenlaista vastusta. Välillä aioin jo jättää koko homman kesken, mutta viehtymykseni lankaan, sen väriin ja tähän malliin pakottivat minut viimeistelemään työn. Hyvä, että tuli viimeisteltyä, sillä lopputulos on kaunis ja ilmava. Harmi, että tällaisena synkeänä päivänä otetut kuvat jotenkin latistavat sen kauneutta. Jotenkin tekisi mieli todeta, että jonain kauniina päivänä otan uudet kuvat.

Huivin ohje on peräisin kirjasta Victorian Lace Today ja mallin nimenä näkyy olevan Melon pattern for a shawl or scarf. Ohje oli kirjoitettu Rowan Kidsilk Hazelle, mutta minä neuloin omani Alvitan Kidsilkistä, jota Anna ystävällisesti lähetti minulle. Lankaa kului 96 grammaa.

Neuloin koko huivin nelosen puikoilla. Ohjeen puikkosuositus oli 4,5 keskusosiolle ja 4 reunukselle. Tajusin vasta reunusta tehdessäni, miksi reunus olisi kannattanut neuloa pienemmillä puikoilla. Keskusosan tiheys ei oikein vastannut reunuksen kerrosmäärää, joten minulla reunusosa jää huivin päästä vähän laineille. Mutta eipä haittaa, sillä aion käyttää huivia kaulaliinana.

Toistin keskusosan mallikertaa 85 kertaa ja taisin siihen päälle neuloa vielä chart A:sta kerrokset 1-2. Mittaa huiville kertyi 40 x 224 cm, joten se on ihan passelin kokoinen kaitale kaulahuivina käytettäväksi.

Reunuksen neulomisessa minua vastusti hiukan kulmien neulominen. Kulmat kupruilivat rumasti ja se jotenkin veti mieltä alaspäin. Onneksi minua vakuuteltiin neuletapaamisessa kastelun ja pingotuksen ihmeitä tekevästä voimasta. Kastelu ja pingotus tekivät tehtävänsä ja huivin kulmat asettuivat ruotuun. Pitäisi aina muistaa, että pitsihuiveja ei kannata keskeneräisinä arvostella tai arvioida, vaan vasta viimeistelyn jälkeen.

Tiedossa on muutaman päivää vapaata melkein kaikesta. Olen ollut koko syksyn ajan kahden työpaikan loukussa, joten taitaa vapaa tulla ihan tarpeeseen. Ja jospa saisin näiden vapaiden aikaan kuvattua sen Ishbelinkin?

Pieniä värjäyskokeiluja

2011-10-20T15:29:00.001+02:00

Vietin viime sunnuntaina rattoisan iltapäivän Hakan ja Piian seurassa. Neuloskelimme, värjäsimme lankaa, joimme kahvia ja juttelimme neulomisesta. Oli kivaa, kiitokset teille kummallekin seurasta!

Kaikkiaan värjäsin lankaa vain neljän vyyhdin verran. Sininen ja vihreä vyyhti ovat Pirtin kehräämön lankaa (110 tex x 2). Lanka ei ollut kovin halukasta värjäytymään, joten aika kauan sai odotella, että lankojen väri syveni näinkin voimakkaaksi. Lanka ei ole täysin tasaväristä, vaan kummallakin vyyhdillä on pieniä sävyvaihteluja. Nämä langat käytän todennäköisesti huiveihin.

Halusin ehdottomasti värjätä lankaa myös tummanvioletiksi, mutta koska noiden ensimmäisten vyyhtien värjääntymiseen meni niin kauan aikaa, piti iskeä Hakan värjättävien lankojen kimppuun. Haka ystävällisesti myi minulle kaksi vyyhtiä Schoppel-Wollen Life Styleä, sillä ainakin tuosta langasta oli tiedossa, että se värjäytyy varsin hyvin. Värjäilyn lopputulos on kerrassaan kiintoisa ja kun lanka tuntuu käsissä pehmeältä ja sileältä, niin en voi olla muuta kuin tyytyväinen värjäyskokeiluihini.

Sitten sananen neulomisista. Tällä hetkellä neulon aktiivisimmin Ishbeliä, itse asiassa kahta samaan aikaan. Kuvan Ishbel on tekeillä Gardiner Yarnsin Ionasta (2/10,5 NM), joka on silkin ja villan sekoitusta. Lanka on neulomistuntumaltaan melko joustamatonta, mutta kiva sitä on kuitenkin neuloa. Minulla on tällä hetkellä vielä melko suuria epäilyksiä mallin, langan ja värin yhteensopivuudesta, mutta neulon huivin kuitenkin ensin valmiiksi, ennen kuin teen mitään hätäisiä ratkaisuja. Toinen Isbhelini on valmistumassa syvänvihreästä Sivillasta.

Joo-o. Ionaa on kokonainen kilo. Saa siinä muutaman silmukan tikutella, että koko määrä on käytetty...

Lupasin viime postissa palata Hakan antamaan tunnustukseen. Koska tunnustuksen saamisesta on kuitenkin jo peräti kaksi kuukautta aikaa, taitaa olla paras jättää jakamatta se eteenpäin. Epäilen, että juttu on jo menneen talven lumia. Ja siksi toisekseen, en millään osaa vastata kysymyksiin suosikkiväreistä tai -eläimistä. Vaihtoehtoja suosikkijutuiksi on aivan liian monta.

Sinisen sävyjä

2011-10-03T20:20:00.006+02:00

Huivi valmistui jo yli kuukausi sitten, mutta kuvaaminen on jäänyt. Silloin kun on ollut inspistä napsia kuvia, on tietysti ollut sateista. Poutasäällä ei taas ole ollut kuvausintoa. Eilen kuvausfiilis ja hyvä sää sattuivat samalle päivälle, joten oli pakko saada huivi kuvattua.

Olen manaillut viime aikoina huolimattomuuttani. Ostin huivin langan heinäkuussa 2004 Tallinnasta. Jokin vimma ajoi minut kerimään langan ja hävittämään vyötteen - kas kun eihän vyötteillä suinkaan mitään tee. No, se oli aikaa ennen Ravelryä, joten se selittänee moista toimintaa. Luultavimmin olen tuolloin arvellut, etten tule koskaan tarvitsemaan tietoa siitä, mitä lankaa olen ostanut. Totta puhuen, ei sillä edelleen ole minulle mitään sen suurempaa väliä, mutta jotakuta toista Ravelrystä voisi kiinnostaa, mistä langasta huivi on neulottu. Voisin heittää sivistyneen arvauksen, että lanka on Evillaa... Näinköhän uskaltaisin merkata tuon projektin langaksi Ravelryyn?

Tapojeni mukaisesti minun täytyy saada ruotia tätä lankaa jotenkin, vaikka en olekaan varma langan nimestä. Langan lankanumero (onko tälle jotain muuta termiä?) on nähdäkseni Nm 8/2. Huivi näyttää saamieni kommenttien perusteella pehmeältä, mutta sitä se ei suinkaan ole. Karhea on huomattavasti parempi sana kuvaamaan neulepintaa. Vaikka en ole erityisen herkkänahkainen, niin heti valmistuttuaan huivi tuntui jopa liian karhealta. Pesin huivin ennen pingottamista, ja tuntui kuin se olisi hiukan pehmentynyt pesussa.

Langan neulominen tuntui mukavalta. Syntyvä neulepinta näytti kivalla tavalla rosoiselta ja värinvaihdot liukuivat kauniisti. Tosin huivin reunuksessa on nähtävissä tumma raita, jossa ei ole liukumisesta tietoakaan. Jossain muussa kohtaa huivia tuollainen raita olisi voinut olla häiritsevä, mutta reunuksessa värisävyjen jyrkkä vaihtuminen ei pahemmin haittaa.

Leveyttä huivin yläreunalla on parin metrin verran, joten huivista tuli varsin muhkea kaulaan käärittäväksi. Välillä tuntuu, että huivi on jopa hivenen liian suuri. Ehkä se on vaan tottumiskysymys. Kaiken kaikkiaan pidän tästä huivista kovasti, erityisesti sen värimaailma on ihan minua.

Sain viime kerralla postailtuani Hakalta tunnustuksen, mutta siitä enemmän vasta seuraavassa postissa.

Pitkän tauon jälkeen

2011-08-17T14:44:00.004+02:00

Kas, jokos tässä vierähti vuosi viimeisestä postauksesta? Kauhistus! Koska en ole vuoden aikana edes neulonut juuri mitään, niin eipä kyllä olisi ollut postattavaakaan. Mutta nyt olisi jotain, tosin ei vielä mitään valmista.

Olen kuluneen vuoden aikana keskittynyt kahteen isoon asiaan. Toinen iso juttu on ollut oman kodin etsintä ja toinen on ollut opiskeleminen. Ensiksi mainittu projekti tuli päätökseen keväällä, kun löytyi sopiva talo sopivalta paikalta. Sen sijaan muuntautuminen kauppatieteiden maisterista konetekniikan DI:ksi jatkuu vielä. Kun opiskelu tapahtuu töiden ohessa, niin ei ole kauhean ällistyttävää, ettei neulomiselle ole oikein aikaa jäänyt. Nyt vaikuttaa siltä, että hektisimmät ajat opiskelujen suhteen ovat ohi, joten neulominen tuntuu taas houkuttavalta.

Koska tosiaan olen ollut lähes kokonaan yhden vuoden neulomatta, piti taitoja alkaa verrytellä jollain helpolla. Olen jo aikaa sitten mielistynyt niin suuresti Icarus Shawliin, että päätin laittaa yhden uuden Icaruksen aluille. Langaksi valkkasin liukuvärjättyä villaa, jota toin kesällä 2004 Tallinnasta. Jos lankavyyhdissä oli vyöte vielä silloin, kun ostin sen, niin nyt sitä ei ainakaan enää löytynyt. En siis osaa sanoa, minkä firman lankaa tuo on.

Langan värisävyt ovat kivat. Pidän niistä hirvittävästi. En oikein malttaisi odottaa, että saan huivin valmiiksi ja käyttöön. Enää olisi noin 10 kerrosta jäljellä ennen reunuksen aloittamista, joten ei tuossa enää paljoa neulottavaa ole. Keskuksen neulominen on melkoisen puuduttavaa, joten on kiva ajatella, että tämän huivin neulomisen mielenkiintoisin vaihe on vielä edessäpäin. Lanka-analyysiä ja sen semmoisia sitten seuraavassa postissa, kunhan saan huivin valmiiksi.

Puukko ja pitsi

2010-08-20T20:18:00.009+02:00

Jokohan hiljaisuutta on ollut tarpeeksi pitkään? Pitkällinen poissaolo blogimaailmasta saattaa antaa sellaisen kuvan, että olen maannut sohvannurkassa surkeana ja eristäytyneenä, mutta se ei onneksi pidä paikkaansa. Mitään käsityöllisiä ihmeitä en kaikesta lujasta tahdosta huolimatta ole kuitenkaan saanut aikaan. Viime talven saldona käsitöistä on puukko huhtikuussa 70 vuotta täyttäneelle isälleni. Vaikka tämä blogi on ensisijassa neuleblogi, niin taidan silti esitellä puukosta muutaman kuvan.

Rustailin puukkoa pitkin talvea paikallisen kansalaisopiston järjestämissä puukontekoiltamissa. Tilaisuudessa ei ollut opiston puolesta opetusta, mutta eräs mies ystävällisesti opasti minua kaikissa vaiheissa sen verran hyvin, että uskallan jopa väittää onnistuneeni saamaan aikaiseksi ihan kelvollisen lopputuloksen. Kiitokset opelle!

Ehdottomasti mielenkiintoisimmat vaiheet puukon tekemisessä olivat terän takominen ja sorkoupotusten teko kahvaan. Kamalinta sen sijaan oli tupen ompeleminen. (En ottanut mokomasta edes kuvaa, vaikka en minä tupen ompelemista mitenkään sössinyt. Se ei vaan ole kuvauksellinen.)

Puukon kahva on tuohta ja upotukset on tehty messingistä. Samoin puukon helat ovat messinkiä. Kahvan julkisivupuolella on köynnöskuvio ja takapuolella isäni nimikirjaimet. Lopuksi kahva on värjätty mustaksi Narvi-värillä ja käsitelty vahalla. Puukon tekeminen oli sen verran kiintoisaa, että saatan joskus tehdä toisenkin. Ja sitten kenties kolmannen...

Sitten neulomisjuttuja. Neulominen ei tosiaan talven ja keväänkään aikana ihmeemmin napannut, mutta heinäkuinen Tallinnan reissu herätti inspiraation kuin itsestään. Kävin Tallinnassa neuleystävääni tapaamassa ja harrastamassa lankaturismia. Sillä reissulla aloitin Harunin Zitronin Trekking Pro Naturasta. Huivin pitsisyys epäilytti, mutta ei epäilytä enää. Tämä tulee varmasti käyttöön.

Trekking Pro Natura oli mukavaa neulottavaa. Tosin se on kyllä pakko sanoa, että kun välillä neuloin mallitilkkua alpakkalangasta ja sen jälkeen jatkoin taas tällä langalla, oli tuntemus sama kuin olisi hiihtänyt havuilla. Aika tökkivää oli meno. Mutta jos ei tällä tavoin vertailla, niin neulomistuntuma oli aika kiva.

Neuloin huiviin pari mallikertaa enemmän kuin ohjeessa. Lankaa kului 120 grammaa ja puikot olivat muistaakseni 3,5-milliset. Tällaiset pienet yksityiskohdat unohtuvat näköjään aika äkkiä. Kaikki tiedot kannattaisi nähtävästi laittaa Ravelryyn heti, eikä luottaa siihen, että kyllä nuo jutut vielä kahdenkin viikon päästä muistaa. Ei välttämättä muista. Tai ainakaan niistä ei ole enää täysin varma.

Seuraava neuleprojekti ei ole ihan vielä valjennut. Pitäisi kuulemma tehdä harmaa villapaita ja itse saattaisin himoita lisää huiveja. Viime postissa esitelty vaaleansininen hörhelökin pitäisi kai jossain vaiheessa tehdä valmiiksi, etenkään kun siinä ei ole enää paljoa neulomista.

Pitkänpitkä blogitauko päättyy

2009-12-21T20:52:00.004+02:00

Heipä hei!

Tuntuu oudolta, että olen päivittänyt blogiani viimeksi heinäkuussa. Muuttuneesta profiilinimestä ja siitä, että kuvien taustalla ei enää tule näkymään männikköä ja koivurivejä, voi päätellä, että elämässäni on tapahtunut jotain isoa ja merkittävää. Syksy on kieltämättä ollut aika raskasta aikaa, mutta nyt se on kaikki on takanapäin.

En ole neulonut kovinkaan paljoa blogitauollani, mutta tästä se taas lähtee... Uusin ideoin (toivottavasti) ja vähän uusin langoinkin. Jottei posti jäisi kuvattomaksi, pistän nyt näkyville nämä muutamat tekeleet, jotka olen saanut aikaiseksi.

Ensimmäisenä perussukat serkulta lahjaksi saamastani Zitron Trekking XXL:stä. Aloitussilmukoita loin 64 ja puikot olivat 2,25 mm puupuikot.

Neuloin jossain vaiheessa syyspuolta uuden Star crossed slouchy beretin. Tällä kertaa kotsasta tuli vähän aiempaa löysempi, mikä on ihan kiva juttu. Langan värin valinta sen sijaan epäonnistui. Tämmöinen vaaleansininen ei ole omaa värimaailmaani yhtään, joten laitan päähineen kiertoon ja toivon, että seuraavan kerran värivalintani osuu paremmin kohdilleen. Lanka on Sandnes Garnin Alfaa ja puikot olivat 5 ja 7 mm puupuikot.

Viimeisin aktiivinen neuletyöni kulkee lempinimellä seitti. Lanka on Alvitan Silkidiä, joka on mohairin ja silkin yhdistelmä. Malli on kirjasta Victorian Lace Today. Työ on nyt siinä vaiheessa, että keskusosa on neulottuna, joten pitsireunus enää puuttuu. Toisaalta tämä on sopiva vaihe ällistellä sitä, minkä kokoisen huivin oikeastaan haluankaan. Ja toisaalta sitäkin olen mietiskellyt, mikä tämän työn virka on. Käytetäänkö tätä kaulahuivina vai pitäisikö sitä pitää ikään kuin stoolan tapaan hartioilla? Jotain päätöstä pitäisi saada kohta aikaan, että pääsisin neulomaan huivin loppuun.

Olen aivan pihalla kaikesta siitä, mitä neuleblogeissa on tapahtunut, joten taitaa olla korkea aika kirjautua Google readeriin ja tutkailla, mitä hienoa kukakin on saanut aikaan.

Syyspäiviä odotellessa

2009-07-15T22:29:00.005+03:00

Kiitos edellisen postin kommenteista. En edelleenkään tiedä, kuinka suhtautuisin tähän blogiin, mutta en nyt kuitenkaan taida lopettaa sitä. Jotain uudistusta kaipailen kuitenkin. Täytyy mietiskellä, mitä se uudistuminen oikein olisi.

Icarus tuli vihdoin kuvattua. Tarkoitukseni on käyttää sitä kaulahuivina ja oikeastaan jo odotan kirpakoita syyspäiviä. Eilisilta oli lämmin, mutta kuvien vuoksi päätin sonnustautua villatakkiin. Kun siirsin otoksiani kamerasta koneelle, mies tuli selän taakse ihmettelemään, kuinka viluiselta näytän kuvissa. Hah. Taisin onnistua oikean mielikuvan luomisessa. Voin kuitenkin vakuuttaa, että minua ei paleltanut yhtään, vaan oikeasti olin aika tuskissani kuumuudesta. Vaan mitäpä ei bloggaaja tekisi kuviensa eteen?

Huivi on neulottu Schoellerin Alpaka Naturista (28/2), jota minulle on kertynyt varastoon joitakin kartiollisia. En ole aikaisemmin neulonut langasta mitään, mitä nyt vähän jossain vaiheessa aloittelin yhtä puseroa. (Se jäi kesken, kun puseron helman kanssa tuli ristiriitoja.) Lankaa on erittäin helppoa ja miellyttävää neuloa, joten kyllä siitä täytyy saada jotain muuta pian puikoille.

En tähän hätään muistanut langan koostumusta, joten googletin ja tsekkasin tiedot myös Ravelrystä. Lanka näyttää olevan merinon ja alpakan sekoitusta, mutta prosenttiosuudet vaihtelevat eri lähteiden mukaan. Schoellerin omat sivut kertovat, että langassa on 70 % merinoa ja 30 % alpakkaa. Neuloin huivin kaksinkertaisella langalla 3,5 mm puikoilla. Valmis neulepinta tasoittui kastelussa hienosti ja näyttää, että ainakin huiveihin tämä lanka sopii passelisti.

Taidan päättää raportin tähän. Icarus on nähty niin monessa blogissa ja niin monta kertaa, että eipä siitä ole mitään uutta sanottavaa. Malli on kiva ja helppo ja tällä kertaa se ei tuntunut yhtään puuduttavalta, toisin kuin ekalla kerralla.

Kesä!

2009-06-27T14:02:00.008+03:00

Kesä on tullut ja tempaissut minut mukaansa. En tajua, kuinka niin on päässyt käymään, sillä en ole koskaan ollut mikään kesäihminen. Mutta hyvä näin.

Neulomiselle ei ole ollut juurikaan aikaa. Istun päivät konttorirottana ja vapaa-aikana kirjoittelen lehtijuttuja ja koetan hoitaa taimibisneksiä. Olen myös pitkästä aikaa innostunut pyöräilystä. Ja koiratkin pitää lenkkeilyttää joka päivä. Puuh... Takaan kuitenkin, että tuo Icarus kasvaa vielä isoksi, jopa jo ihan lähiaikoina.

Tässä välissä on ihan pakko mainita, että kävin kuluneella viikolla haastattelemassa eräitä kivoja tyyppejä... Tähän asti olen nähnyt alpakoita vain kuvista, joten oli hauska vihdoin päästä näkemään niitä ihan livenä. Kyselin alpakoiden emännältä, mitä hän aikoo tehdä villoilla. Pitää kuulemma itse ja kehräyttää joskus langaksi. Noista langoista tulee kyllä aikanaan syntymään varmasti erittäin lämpöisiä (kaikin tavoin) vaatekappaleita tai asusteita, kun ne on neulottu omien lemmikkien villoista.

Asiasta toiseen. Olen viime päivinä (tai oikeastaan kuukausina) miettinyt blogini kohtaloa. Vaikka usein editorin aukaistessani menen täysin lukkoon enkä edes osaa kirjoittaa kovin luontevasti, niin silti olen jollain tapaa pitänyt blogin pitämisestä. Silti pohdituttaa, onko tässä kuitenkaan mitään tolkkua. Onko mitään syytä pitää blogia, jos siihen kirjoittaa vain harvakseltaan? Ja onko sekään mistään kotoisin, ettei saa valmista aikaiseksi niin paljon kuin haluaisi? No, aika näyttää, kuinka tämän blogin käy.

Ennen loppukaneettia vielä muutama kesäkuva. Minusta kesä kiteytyy vihreyteen, kukkiin ja vesisateeseen. Sinistä taivasta ja kumpupilviä ei tietysti saisi unohtaa, mutta ne jätettäköön tällä kertaa joukosta pois.

Ja sitten ihan vihoviimeiseksi lopuksi. Kiitos kaikille osanotosta!

Kaksi on joukosta poissa

2009-05-21T22:35:00.008+03:00

Anteeksi, etten ole kirjoittanut pitkään aikaan. Koko kevät on mennyt alakuloisissa ja raskaissa tunnelmissa. Olen saatellut tämän kevään aikana hautaan elämäni ainoat käsityölliset esikuvani - isotätini ja mummoni. Pian viime tekstin julkaisun jälkeen kuoli isotätini. Hautasimme hänet huhtikuun alussa. Isotädin hautajaisista ehti kulua pari viikkoa ja sitten kuoli mummoni. Hautajaiset olivat pari viikkoa sitten. Ikävä on kova, vaikka järki sanookin, että vanhan ja sairaan on parempi kuolla kuin elää kituuttaa. Mummoni ehti täyttää tammikuussa 93 vuotta, joten hän sai elää pitkän ja rikkaan elämän. Se sentään lohduttaa hiukan.

En ole kyennyt kovin kummoisiin käsityösuorituksiin, mutta jotain olen sentään neulonutkin. Muutama viikko sitten valmistui Lace Ribbon Scarf. Huivin ulkonäkö on miellyttänyt minua jo pitkään, joten olipa jo aikakin tarttua tähän työhön. Neuloin huivin kahdesta vyyhdistä Sivillaa kolmosen puikoilla. Lopputulos on kiva ja mukava. Tulee varmasti käyttöön!

Suomi-neito kansallismaisemassa... Kamerani kaukosäädintä ei muuten ole löytynyt mistään, joten uskon sen hävinneen jollakin juttukeikalla. Jouduin ostamaan uuden. Onneksi tuo ei ollut mikään kovin kallis vahinko.

Kevään aikana on tapahtunut jotain hauskaakin. Voitin jo aikoja, aikoja sitten Arja neuloo -blogin arpajaisissa aivan mielettömän upean palkinnon. Sain kerän Opalin sukkalankaa ja kolme vyyhtiä ohutta villalankaa, suussasulavan herkullisia suklaita ja silmukkamerkkejä. Olen toki kiitellyt Arjaa jo sähköpostitse, mutta kiitos vielä kerran näin blogin välitykselläkin!

Blogini sai kevään aikana myös pari tunnustusta, mutta niitä en nyt taida enää laittaa eteenpäin. Kiitos teille, Hekku ja Näppi!

Lace Cuff Anklets

2009-03-11T12:18:00.005+02:00

Nyt on hyvä draivi keskeneräisten käsitöiden suhteen, joten en haaskaa tällä kertaa aikaa minkäänlaisiin tylsiin analyyseihin tai muuhun vastaavaan, vaan menen jatkamaan neulomista. Sitä ennen naputan kuitenkin muistiin joitakin tietoja tästä sukkaparista.

Sukkien ohje on kirjasta Favorite Socks - 25 timeless designs. (Lace Cuff Anklets / Ann Budd) Näitä sukkia neuloessa ei päässyt tylsistymään, sillä niissä on sopivasti vaihtelua. Tästä syystä pidin tästä mallista hirmusti. Lopputuloskin on kerrassaan soma. Lankaa tähän pariin taisi kulua noin 100 grammaa.

Valokuvat eivät ole mitään huippuotoksia. Mälsää. Olisin mieluusti ottanut näistä sukista parempia ja kauniimpia kuvia, mutta minkäs teet, kun kameran kaukosäädinkin on jossain hukanteillä.

Jollen nyt pahasti satu haksahtamaan johonkin muuhun käsityöhön, niin seuraavan kerran olisi tarkoitus esitellä yksi petrolinvärinen palmikkotakki. Vihdoin ja viimein.

Kauan sitten unohdetut jäätelöraidat

2009-03-03T17:01:00.020+02:00

On hämmästyttävää, kuinka paljon muistoja käsityö voi sisältää. Voi olla, että tässä ei ole mitään uutta kenellekään muulle, mutta itse en ole sitä tajunnut koskaan aikaisemmin.

Muistin yhtenä unettomana yönä jo aikoja sitten aloittamani virkatun kaulaliinan. Minun oli aivan pakko etsiä tekele käsiini ja jatkaa siitä, mihin viime vuoden maaliskuussa olin jäänyt. Virkkasin vähän aikaa ja vaivuin ajatuksiini. Hetken päästä mieleen alkoi tulvia muistoja vierailusta miehen sukulaisiin Hirvensalmelle. Aivan kuin olisin istunut vanhan maalaistalon avarassa tuvassa uunin vieressä virkkaamassa niin kuin vuosi sitten tein. Tunsin nenässäni kuivattujen kukkien tuoksun ja kuulin korvissani lattian narinan ja kellon raksutuksen. Tuntui kuin pimeä yö olisi ollut tulvillaan maaliskuisen iltapäivän kultaista auringonvaloa. Jep, tämä ON aika imelää, mutta silti kovin elävää ja todellisen tuntuista.

Tuntuu mukavalta, että tämä kaulaliina on nyt valmis. En ymmärrä, miksi hylkäsin sen aikanaan. Ehkä en osannut virkata riittävän siististi?

Lanka on Novitan Floricaa. Virkkailin kolmosen koukulla. Lanka oli muuten ihan passelia, mutta luonnonvalkoisessa langassa oli toisin paikoin aika ohuita kohtia. Pidän Floricaa kyllä ihan hyvänä lankana, joten en halua valittaa paksuusvaihtelusta sen enempiä. Luultavasti moinen oli vain tuon yhden valkoisen kerän ongelma, sillä muissa kerissä en ole paksuusvaihteluun törmännyt.

Mitäköhän seuraavaksi valmistuu? Ei uskalla arvailla.

Kaikkea kivaa

2009-02-22T15:38:00.007+02:00

Välillä on ihan mukava vaan katsella lankoja ja silitellä niitä. Etenkin, jos kerät sattuvat olemaan jotain mielettömän pehmoista ja silkoista. Täytyy tunnustaa, että välillä minulle tulee rimakauhu näin hienojen lankojen kanssa. Pelkään, että tärvelen langan jotenkin tai en keksi langalle riittävän hyvää käyttötarkoitusta.

Jos Debbie Blissin langat ovat hienostelulankoja, niin tuo alakuvan ruskea lanka on niin rehellistä lankaa kuin vain olla voi. Tilasin Laurilan tilalta 1,5 kiloa villalankaa reiluun palmikkotakkiin. Sain yllärinä vyyhdin laamasilkkiä! Laamasilkkilankaa ei turhaan kehuta tilan sivuilla luksuslangaksi, sillä siltä se tosiaan vaikuttaa.

Neulomiskokemuksia en voi vielä näistä langoista kertoa, sillä ennen näihin vyyhteihin tarttumista pitäisi neuloa edes yksi keskeneräinen valmiiksi.

Muita viime aikojen kivoja juttuja ovat olleet talviset säät ja luonnonilmöt. Karvaiset kaverini ovat talvesta ihan yhtä riemuissaan. Jänisten ja myyrien jättämät jäljet juoksuttavat kuonokkaita, kun taas minä viihtyisin metsän hiljaisuudessa kaikessa rauhassa.

Ruskea koira ja vangittu prinsessa.

Minulle on kertynyt luontokuvia kansioihin aivan tolkuttomat määrät, mutta julkaisen tässä vain yhden kuvan, kun olen muistaakseni koettanut rajata blogini koskemaan vain neulomisasioita.

Pari viikkoa sitten oli upea kuutamo, joten tein kameran kanssa pienen öisen kuvausretken. Kuutamoisen yön painostava tunnelma, varjojen tumma synkkyys ja kuunvalon suorastaan hämmentävä kirkkaus kiehtovat kerta toisensa jälkeen yhtä paljon. Tunnelmaa on täysin mahdotonta kuvata sanoin tai edes kuvin.

Tämmöisiä tällä kertaa. Lähden neulomaan.

Harmaa ja alpakkainen

2009-02-16T13:26:00.006+02:00

Hymyilyttää. Tänään oli ihanainen auringonpaiste ja uusi villapaitakin on lämmin ja aika kiva. Olen myös saanut ahaa-elämyksen siitä, minkälaisista neuleista pidän ihan oikeasti.

Pusero on tikuttu Novitan alpakkalangasta. Luin joskus jostain, että alpakan ominaisuuksista johtuen joustimet pitäisi neuloa hyvin napakasti tai olisi jopa suositeltavaa vältellä niitä. No, minäpä en vältellyt joustimia, enkä edes neulonut niitä erityisen tiukasti, vaan haluan testata, miten käy. Todennäköisesti joustimet lörpsähtävät jonkin ajan kuluessa, mutta eipä haittaa. Pujottelen sitten ohutta kumilankaa niihin tai annan olla sellaisenaan.

Lankaa kului vähän päälle 11 kerää. Kun Novitan alpakkalanka loppui, neuloin jatkeeksi Katian Alpacaa. Metrimäärä on täsmälleen sama ja värikin prikulleen sama, joten kävi hyvä säkä korvaavan langan suhteen.

Novitan Alpaca ei ole mikään alpakkalankojen aatelinen, mutta ihan ok lanka kuitenkin. Neulepinta on hiukan kutittavaa, mutta ei häiritsevässä määrin. Onneksi lanka osoittautui ihan kohtalaiseksi, sillä tätä on varastossa vielä kahteen neuleeseen. Tummanharmaasta tulee aikanaan neulepusero ja beigestä slipari.

Muistan, että olen kirjoitellut tästä langasta ja suunnitelmista sen varalle jotain joskus. Se joskus oli lokakuussa 2007! Oikeasti voisin vähän koettaa nopeuttaa näitä prosesseja, että saisin suunnitelmista totta lyhyemmässä ajassa. Tosin tässä tapauksessa lopputulos ei muistuta suunnitelmieni neuletta millään tavoin. Tästä piti alkujaan tulla palmikollinen neuletakki...

Rumia ajatuksia (rumasta villapaidasta)

2009-01-23T21:20:00.004+02:00

Kävin viime tiistaina paikkakunnan neuletapaamisessa ja ryhdyin puhelemaan siellä ajatuksesta, joka on ihan kahjo, mutta kuitenkin hyvin, hyvin houkutteleva. Haluaisin tehdä maailman rumimman villapaidan. Ja oikeastaan haluaisin nähdä, voiko rumassa sittenkin olla jotain viehättävää.

Mietimme porukalla, minkälainen on maailman karsein villapaita. Nähtävästi ruma villapaita syntyisi käyttämällä sekaisin sileitä neulelankoja, glitter-, muhkura- ja tikapuulankoja ja erikokoisia puikkoja (ja mahdollisesti myös erilaisia neulojia) epäsiistin neulepinnan aikaansaamiseksi. Neulemalli voisi olla jotain säkkimäistä ja virahtanutta. Hartioita voisi korostaa olkatoppauksilla. Ehkä mielellään kaksilla päällekkäin. Värit voisivat olla mahdollisimman epäsopivia toisiinsa nähden. Imelät pastellit sinapinkeltaisen, metsänvihreän ja shokkipinkin kera tekevät vaikutuksen keneen tahansa.

No, vielä en ole alkanut neuloa maailman karseinta villapaitaa, mutta sen sijaan olen ollut ahne ja aloittanut yhden uuden projektin. Tilasin Antikka.netistä itselleni Tsehovin novelleja, joten halusin aloittaa neuleen, jota voi tehdä samalla, kun luen uusvanhoja kirjojani. Pelkkää sileää ja joustinta, lanka Novitan Alpacaa. Upeaa lankaa ja tuo harmaan sävy on ihan älyttömän kaunis!

Jos joskus saan ihan oikeasti aikaiseksi maailman rumimman villapaidan, niin lupaan värvätä jonkun malliksi, stailata ja ottaa kuvat muotilehtien tyyliin! Se on saletti.

Haasteita tiukkikselle

2009-01-11T12:48:00.006+02:00

Olen viimeksi neulonut kirjoneuletta joskus 90-luvun lopulla tai 2000-luvun alussa, mutta sittemmin innostuin palmikoista. (Ja välillä olinkin monta vuotta neulomatta yhtään mitään.) Nyt kiinnostus kirjoneuleisiin on palailemassa, mutta homma ei olekaan niin helppoa kuin se oli ennen. Neulekäsialani on muuttunut aivan liian tiukaksi. Aloittelin Laila's Sockseja jo viikko sitten, mutta olen joutunut aloittamaan tämän projektin ainakin pari kertaa alusta asti, kun kirjoneuleesta tulee joka kerta aivan liian tiukkaa. Tässä olisikin yksi haaste alkaneelle vuodelle: opetella uudestaan neulomaan kirjoneuletta.

Olen ollut flunssassa, joten kaipasin jotain pientä ja helppoa tekemistä. Varastosta löytyi ennestään Sandnesgarnin Alfaa ja Ravelrystä kiva ohje, joten mikäpä oli neuloessa. Käytin joustimiin vitosen puikkoja ja muuten kotsa on neulottu kutosen puikoilla. En tohtinut pingottaa myssyä kauheasti, vaikka ehkä olisi pitänyt, että siihen olisi saanut vähän enemmän löysyyttä. Tekele olisi varmaan paljon kivemman näköinen vähän löysempänä, luulen. Ravelryssä on muuten tosi upeita toteutuksia tästä mallista, käykäähän vilkaisemassa!

Raahauduin eilen pihalle kuvien ottamisen toivossa. Ehdin napsia parikymmentä kuvaa ennen kuin alkoi tihuttaa jotain veden ja lumen sekaista. Harmi kyllä ottamani kuvat olivat aika karseita... Ehdin lisätä yhden poseerauskuvan Ravelryyn, mutta minun oli ihan pakko poistaa se, sillä se oli oikeasti ihan kauhea. Haluan lisätä tänne blogiin yhden noista otoksista, vaikka itse pääasia eli uusi kotsani ei näytäkään siinä parhaita puoliaan. Itse asiassa haluan oikeastaan kehuskella Icarus-huiviani. Ihan alkuun epäilin, ettei noin isoa huivia tule juuri käytettyä, mutta tuo epäilys on osoittautunut ihan vääräksi. Icarus on ehdottomasti yksi eniten käyttämistäni neuleista. Se ei ole liian hieno, ei liian pitsinen ja se on riittävän iso ollakseen lämmittävä. Olen ihastunut tähän huiviin niin paljon, että aion neuloa toisen samanlaisen. Kitten Mohair on kestänyt käyttöä hienosti, joten voisin harkita toisen Icaruksen neulomista samasta langasta.

Olen nyt innostunut siinä määrin päähineistä, että olen etsinyt läjäpäin kaikenlaisia kivoja ohjeita Ravelryn ihmemaasta. Toisaalta haluaisin tehdä jotain myssyntapaista ihan omasta päästä säveltämällä. En ole erityisen rutinoitunut päähineiden neuloja, joten siinä voisi olla toinen haaste tälle vuodelle. Ihan ekaksi pitäisi kuitenkin koittaa parantua tästä flunssasta. Köhköh.

Vuoden viimeiset asiat

2008-12-31T16:22:00.001+02:00

Sinne se meni, joulu. Päivät tuntuivat kestävän ikuisuuden, tuli neulottua, luettua ja vaan oltua. Kaikkein parasta tässä joulussa oli lapsuuden jouluista muistuttava taianomaisuus ja riemu. Tummat illat, jouluvalot ja viipyilevät varjot, joulukuusen tuoksu, joululahjaksi saatu lanka....

Neuloin pyhien aikana pari pientä juttua. Toinen näistä on Greenery Hat, jonka ohjeeseen törmäsin Ravelryssä seikkaillessani. Valitsin projektiin langaksi ONLinen Tessan, mikä oli aika huono valinta. Tessa ei ole mielestäni parhaimmillaan palmikoissa, ainakaan silloin, kun neulepinnasta on tarkoitus tulla napakkaa. Suorastaan ärsyttää pistää näkyviin tuo ylempi noista pipokuvista, kun siitä näkee niin selvästi, kuinka epäsiistejä nuo palmikot ovat. Mikä ihmeellisintä, epäsiisteys vaivaa nimenomaan noita oikealle kampeavia silmukoita. No... Seuraavaan projektiin sitten jotain muuta lankaa. Onneksi tuo epäsiisteys ei näy noin huomattavasti silloin, kun pipo on päässä.

Sain pikkuveljeltäni joululahjaksi 4 kerää Isoveljeä. Laitoin vihreänkirjavat Isoveljet heti puikoille ja tuloksena oli simppeli kaulaliina, johon kului lankaa kolmen kerällisen verran. Mies kuulemma haluaa tämän kaulaliinan omakseen.

Vuosi alkaa olla lopuillaan. Olisin halunnut tehdä tämän kuluneen vuoden aikana kaikenlaista, mutta aika, rohkeus tai jaksaminen eivät riittäneet. Jospa ensi vuonna?

Neuleikasta uutta vuotta kaikille! Minä lähden nyt piirtelemään vähän kuvia ja neulomaan mallitilkkuja.

Hyvää joulua!

2008-12-23T12:39:00.003+02:00

Siinä se on, minun villatakkini takakappale. Kahtena somana lankakeränä... Onneksi älysin tsekata langan määrän edes tässä vaiheessa, ettei tarvinnut pidemmälle neuloa. No, riittääpähän puuhaa joulun pyhiksi.

Sen pidemmittä puheitta, hyvää joulua!

Sekalaista sälää

2008-12-21T17:04:00.000+02:00

Olisikohan aika kirjoittaa jotain?

Ihan ekaksi pitää elvistellä sillä, että olen saanut hauskaa postia syksyn aikana. Ensinnäkin sain Hekulta 30-vuotislahjaksi aivan mielettömän upeaa lankaa. Tämä on ihan kuin akvarellivärein maalattua, katsokaa vaikka itse.

Sitten sain Piikkarilta ihastuttavaa merinovillalankaa herkullisen marjaisissa sävyissä. Lähetin Piikkarille poronsarvinappeja, mutta olin kyllä sitä mieltä, etten kaipaa mitään korvausta napeista, koska niiden tekemisestä ei aiheutunut miulle mitään vaivaa tai muuta sellaista. Mutta Piikkaripa lähetti minulle ihan mielettömän ihanan yllätyksen. Nyt on vaan ongelma: en millään raaskisi käyttää kumpaakaan näistä ihanista lahjuksista... Koska tiedostan, että on aivan älytöntä hautoa lankoja, niin aion kyllä tehdä niistä kevättalvella jotain kaunista ja käytännöllistä.

Lankojen lisäksi olen saanut virolaisia käsityölehtiä eräältä virolaiselta Ravelry-kaveriltani, mutta kuvaa minulla ei nyt tässä ole esittää.

Syksy on mennyt aika vähillä neulomisilla, kun en ole ollut innostunut oikein mistään projektista. Olen aloitellut vähän kaikenlaista, mutta mikään ei ole napannut erityisemmin. Nyt vihdoin kaksi neuletta ovat innostaneet minua niin, että olen pistänyt toimeksi. Toinen näistä kahdesta on neuletakki Schoellerin Condor Fein -langasta. Tämä valmistunee aika nopsasti? Kuva on otettu eilen, mutta tämän päivän tilanne on se, että takakappale on lähes valmis.

Toinen minua suuresti innostavista neuleista on ukkosensininen neulepusero Smartista. Tässä on nyt nähtävillä vain mallitilkkuja, sillä takakappale jää tälläkin kertaa ilman palmikkoja. Pidän tästä sinisen sävystä erittäin kovin ja toiveeni tämän neuleen suhteen ovat korkealla. Vähän kyllä pelottaa intoilla etukäteen, sillä mistäs sen tietää, mitä tästäkään lopulta tulee. Inspiraatio tähän villapaitaan on muutes syntynyt edellisen postin vihreästä takista.

Joulu lähestyy näemmä uhkaavasti, mutta en ole neulonut yhtään ainutta joululahjaa. Vielähän tässä ehtisi...

Lopuksi vielä ihan hirmusti kiitoksia Jaanalle, Ausiferille ja Lotalle saamistani tunnustuksista. Tämmöinen lämmittää mieltäni suuresti, etenkin kun tämän blogin päivittäminen on ollut harvanlaista tänä vuonna.

Vihreää

2008-11-20T15:34:00.008+02:00

En muista, olenko todennut tätä aikaisemmin, mutta bloggaamisesta ei saisi pitää pitkiä taukoja. Jutun juoni tuntuu aina häviävän, ja sitten on kauheita vaikeuksia saada juttu kulkemaan rennosti. Mutta jospa se taas tästä...

Taisin viimeksi kertoilla, että vihreän villatakin kanssa oli ongelmia? Niitä tosiaan oli, enkä oikein tiedä, miten sen kaiken muotoilisin. Toisaalta vähän hirvittää kertoa vastoinkäymisistä, sillä tarkoitus ei ole antaa kuvaa, että neulominen olisi minulle yhtä säheltämistä ja hampaiden narskutusta.

Tämänkin neuleen kanssa oli sama ongelma kuin melkein aina: lanka tahtoi ihan väkisin loppua kesken. Tarkoitukseni oli neuloa vähän väljemmin istuva vaate, mutta kun lanka ei halunnut riittää nappilistoihin, niin jouduin tekemään vähän kinkkanamman version. Kauluskin olisi saanut olla vähän korkeampi. Jos kauluksen takaosa ei ala pysyä alhaalla, niin ompelen sen muutamalla pienellä pistolla kaksinkerroin. Johan pysyy.

Kuittaan tuon langan riittävyysongelman aika kepeästi, mutta siinä vaiheessa, kun tajusin, ettei takista tule sen kaltaista, kuin olisin halunnut, ei paljon hymyilyttänyt. Etukappaleetkin näyttivät ihan liian kapeilta ollakseen sopivat mihinkään harmoniseen kokonaisuuteen, joten teki mieli tunkea koko roska jonnekin, mistä se ei enää ikinä löydä tietään päivänvaloon. Kaiken kruunasi ruskea koirani, joka oli alkanut pitää takkia makuualustanaan, joten ajattelin, että olkoon sitten koiran vilttinä. Koska kuitenkin olen oikein rakastunut tuohon syvänvihreään väriin (joka ei muuten näissä kuvissa näy lainkaan oikein), päätin sinnitellä loppuun asti. Se kannatti, sillä takkihan on just passeli sellaisena kuin se nyt on.

Olen neulonut takin Isoveljestä 5 mm:n puikoilla. Lankaa kului noin 9 kerää. Minun oli muutes pakko antaa Isoveljelle yksi tähti enempi tämän neuleen perusteella, sillä se tuntuu paljon mukavammalta päällä kuin punainen Lingonberry. Neulepinta tuntuu pehmeämmältä ja notkeammalta. Saattaa olla, että neulepinta on hieman kärsinyttä jo, kun koira on vetänyt päiväunia sen päällä, mutta mitäpä tuosta.

Lopuksi vielä poseerauskuva tuosta viime postin vihreästä neuleesta. En sittenkään värjännyt tekelettä, vaikka jo ehdin hankkia väritkin. Päätin pitää vihreän puseron kotineuleena ja värjään ostamillani väreillä jotain muuta joskus.

Olen saanut viime aikoina kaikenlaista hauskaa postia, mutta kun kuvat ovat vielä ottamatta, niin esittelen noita juttuja seuraavalla kertaa. Pari uutta neulomustakin on laitettu aluille.

Rumaa ja tylsää

2008-10-24T13:58:00.006+02:00

Täällä ei tarjota tällä kertaa kuvia mistään kauniista ja palmikkoisesta neuleesta, vaan yhdestä ihan tylsästä puserosta, joka kaipaa kovasti värjäystä. Vaikka pidänkin melkein kaikista väreistä ja vihreästä erityisesti, tässä puserossa on kuitenkin sellainen sävy, etten yksinkertaisesti pysty katselemaan sitä.

Jos muuten ei arvaisi, että on syksy, niin viimeistään sen huomaa blogini synkkäsävyisistä kuvista. Koska minulla ei ole minkäänlaista lisävaloa, eikä ulos sateeseenkaan oikein kiinnosta lähteä kuvaamaan, niin esittelen poseerauskuvat sitten, kun olen värjännyt tämän tuotoksen. Vai kannattaako 7 veljeksestä tehtyjä juttuja ryhtyä edes värjäämään? Taidan kokeilla, koska rahan menetys ei ole suuren suuri, jos kokeilu menee piloille. Turkoosia?

En ole tainnut esitellä lemmikkejäni tässä blogissa lainkaan? Yksi koirakuva on ihan pakko laittaa tähän, kun kaveri tuppaantui ihan väkisin kuvausavuksi.

Koska nyt on viimeistelydraivi päällä, lähden viimeistelemään vihreän palmikkotakin, jonka kanssa onkin saanut kiristellä hampaita ihan urakalla. Raporttia kaikista vastoinkäymisistä seuraavassa postissa.

Kirjaisat ja lankaisat aarteeni

2008-08-25T12:46:00.006+03:00

Törsäsin...

En esittele noita kirjoja sen kummemmin, mutta on pakko vähän kehaista tuota Inspired to knit -kirjaa. Inspiroiduin jo ensiselailulla! Vaikka monet neuleista eivät välttämättä ole aivan ominta tyyliäni, niin silti tuli tunne, että niistä on saatava jotain puikoille piakkoin. Inpired cable knits ei sykähdyttänyt aivan yhtä voimakkaasti.

Kirjojen lisäksi ostelin vähän lankaa. Novitan uutuuslangat kiinnostivat, joten ostin pari kerää tummanruskeaa Stonea ja sen verran sinistä Cloudia, että siitä voisi saada vaikka neuletakin aikaiseksi. Keskellä oleva petrolinvärinen lanka on Dropsin Silke Alpacaa. Tekisi mieli jo aloittaa jotain näistä langoista, mutta jospa nyt vähän aikaa vielä malttaisin mieleni. Voisin kuitenkin jo piirrellä luonnoksia ja etsiskellä sopivia pintaneulevaihtoehtoja. Palmikoita vai jotain muuta...? Valinta tulee olemaan vaikea.

En ole luova, enkä osaa keksiä otsikkoa

2008-08-21T13:02:00.011+03:00

Olen jostain syystä jo pitkään halunnut kirjoittaa jotain luovuudesta ja tekemisen ilosta, vaikka en välttämättä ole oikea henkilö tekemään sitä. Nykyisellään nimittäin tuntuu, että minussa ei ole luovuutta minkään vertaa ja toisaalta tekemisen riemunkin kanssa on ollut vähän niin ja näin.

Tästä aiheesta kirjoittaminen tuntuu vaativan vähän vanhojen muistelemista. Suljen silmät ja muistelen itseäni pienenä, arkana ja kömpelönä ekaluokkalaisena, joka ei tuntunut sopivan mitenkään kouluun. Olin aikamoinen rassukkaa ja opettajakin tuntui lellittelevän minua vain säälistä... Muut samanikäiset olivat rutosti minua taitavampia melkein kaikessa. En muista, että olisin kadehtinut toisia koululaisia heidän taidoistaan, mutta toivoin kyllä monesti, että olisin ollut osaavampi.

Vuosi 1985 oli vihervuosi ja tuohon teemaan liittyen järjestettiin ainakin Etelä-Karjalassa piirustuskilpailu, jonka aiheena oli "viihtyisä koulun piha". Kilpailuun oli tietysti osallistuttava ja niinpä sitten jokainen sai piirtää/maalata mieleisillään välineillä kuvan viihtyisästä koulun pihasta. Muistan, kuinka ihastelin luokkakamujen säntillisesti piirrettyjä kouluja ja piirrosten yleistä siisteyttä. Minun piirrokseni koulu muistutti lähinnä kaatumaisillaan olevaa sinistä latoa, jonka ympärillä lainehti niitty värikkäine kukkineen. Kaiken yllä läkätti keltainen aurinko.

Kului pitkä aika ja yllättäen sain tiedon, että minun kuvani oli voittanut ala-asteelaisten sarjan. Olin aivan ihmeissäni. Olin varma, että tuomarit sanovat palkintojenjakotilaisuudessa ykköspalkinnon kuuluvan jollekulle toiselle. Mutta ei. Sain palkintoni ja samalla sain kuulla, että tuomareita oli kuvassani viehättänyt vahva värien käyttö, energisyys ja ilmeisesti sitä pidettiin luovana, että minun kouluni sijaitsi niityllä.

No. Jos joskus siis olen ollut luova, niin mihinkäs se luovuus on sittemmin mennyt luuraamaan? Olisikohan aika rukata omaa pääkoppaansa uuteen järjestykseen ja alkaa suhtautua käsitöihin vähän toisella tapaa? Olisiko aika nyt vihdoin toteuttaa niitä ihan älyttömiltä tuntuvia käsityöllisiä suunnitelmia, joita on kertynyt pöytälaatikkoon aika paljon, mutta joita ei koskaan ole uskaltanut toteuttaa? (Vaikka kysymykseni on lähinnä retorinen, niin minun on pakko vastata siihen itse riemusta kiljuen, että joo.)

Sitten luovuusasioista neuleasioihin. Vihreä neuleeni ei tulekaan olemaan pusero, vaan takki. Neuletakit ovat puseroita huomattavasti kätevämpiä, joten vaihdoin suunnitelmaa. Tästä neuleesta tulee tietynlainen toisinto aiemmille neulepuseroilleni, eli etukappaleille tulee palmikot, mutta takakappaleelle ei. Olisin halunnut jotain muutakin etukappaleille, mutta huomasin, että kappaleista loppuu tila kesken, jos alan ängetä sinne muutakin. Takakappaleille en palmikoita neulo, koska tuo Enclosed cable tuntuu olevan aika pullea tapaus. En halua tuntea palmikoita selässäni, kun nojaan johonkin, joten olkoon takakappale sileää. Tästä neuletakista tulee nyt tämmöinen aika tylsä tapaus, mutta koska pariin seuraavaan palmikkoprojektiin tulee vaihtelua, en ala molista asiasta tämän enempiä. Alan seuraavina palmikkoprojekteinani työstää petrolinväristä villatakkia ja epäsymmetristä valkoista sliparia. Johan noitakin on tarpeeksi tullut haudottua.

Olen suunnitellut takkiin napeiksi naapurin sorvaamia puunappeja. Nuo napit ovat minusta hirmuisen kauniita, enkä oikein voi kuvitellakaan neuleeseen mitään muita nappeja.

Tässä vaiheessa en osaa kirjoitella vihreästä takistani muuta. Pitänee siis laittaa puikot suihkimaan, että saan työn valmiiksi pian ja pääsen ylistämään neuleen syvänvihreää väriä...

Lingonberry

2008-08-14T21:53:00.007+03:00

Täällä ollaan! Kesä on tuntunut pitkältä ja kiireiseltä, mutta aina jossain välissä olen saanut aikaan muutaman kerroksen ja niinpä punainen villatakkini on tullut vihdoin ja viimein valmiiksi.

Tämä villatakki (jonka nimesin värinsä vuoksi Lingonberryksi) oli mielestäni hirmuisen mukava neuleprojekti. Jo pitkään olen suhtautunut neulomiseen liian tiukkapipoisesti, mikä on ollut suorastaan raivostuttavaa. Nyt kuitenkin sain höllättyä pipoa, ja neulominen on tuntunut vaihteeksi oikein mukavalta. En halunnut kiirehtiä villatakkiani valmiiksi, vaan pidin välissä pitkiä taukoja, jolloin en neulonut silmukan silmukkaa. On tuntunut virkistävältä huomata, että neulomiseen voi taas suhtautua rennosti.

Lingonberry on neulottu Novitan Isoveljestä. Lankaa oli kyllä ihan mukava neuloskella, mutta valmis neulepinta vaikuttaa jo uutuuttaan hivenen nuhjuiselta. Käyttökokemuksia ei ole vielä kertynyt paljoakaan, joten langan kestävyydestä käytössä en osaa sanoa mitään. Minulla on Isoveljeä varastossa vielä vihreänä, ja ajattelin koettaa päästä eroon niistä neulomalla ne samantien villapaidaksi. Idea villapaidasta on vielä jossain määrin keskeneräinen, mutta olen kuitenkin aloittanut neulomisen jo. Kirjoittelen vihreästä projektista jotain lähiaikoina.

Tähän väliin voisi kirjoitella jotain tietoja, ettei unohdu laittaa niitä muistiin. Neuloskelin Lingonberryn vitosen puikoilla. Lankaa neuleeseen kului noin 750 grammaa. Palmikkokuvio on taas kerran napattu Viikinkineuleet-kirjasta.

Tein neuleeseen tarkoituksella hivenen ylipitkät hihat, sillä olen täysin kyllästynyt vaatteisiin, joiden hihat ovat minulle liian lyhyet. Ärh.

Näissa kuvissa villatakin kiinnittimenä toimii hopeasolki, sillä en millään löytänyt varastoistani sopivia nappeja. Mallailin neuleeseen ihan kaiken värisiä nappeja, mutta mikään ei näyttänyt hyvältä. Täytyy varmaan suosiolla lähteä käväisemään nappikaupassa.

Lempifarkutkin näyttävät sopivan punaisen villatakin kaveriksi ihan kivasti. Ja katsokaas! Hiukset ovat lyhentyneet noin 35 sentillä viikko sitten. Vähänkö outoa olla jälleen lyhythiuksinen!

Punaista Isoveljeä

2008-06-30T19:26:00.004+03:00

Tuntuu kuin olisin ollut kirjoittamatta ikuisuuden! Alkukesä on ollut todella, todella kiireistä aikaa, eikä neulomiseen ole jäänyt aikaa. Melkein joka päivä olen hautonut jotain mielessäni, mutta puhti ei ole riittänyt neulomiseen. Mutta nyt...

Innostuin kauniinpunaisista Novita Isoveljistä ja suunnittelin melko simppelin neuletakin, johon tulee pikkuisen palmikkoa etukappaleille ja hihoihin. Muutoin neuletakki tulee olemaan sileää ja 2o2n-joustinta.

Isoveli on mukavaa neulottavaa. Lankaa on helppo neuloa ja neulepinnasta tulee suht sileää ihan itsestään. On mielenkiintoista nähdä, kuinka valmis neule kestää käyttöä. En nyt haluaisi moittia Novitan laatua, mutta olen huomannut, että vanhempi vuosikerta kestää käyttöä uudempia lankoja paremmin. Tämä huomio koskee nimenomaan näitä 7 veljeksen ja Isoveljen tyyppisiä villasekoitelankoja. Nämä punaiset langat olen ostanut muistaakseni joitakin vuosia sitten. Milloinkohan Isoveli tuli markkinoille? Olisinkohan ostanut langat niihin aikoihin?

Nyt on niin upea kesäilta, että on ihan pakko kaapata kutimet kainaloon ja lähteä pihalle neulomaan.

Poronsarvinappien toinen tuleminen

2008-05-10T13:37:00.004+03:00

Ei sitten neulota, ei... Hartioita on koskenut jo monen päivän ajan aivan älyttömästi, eikä siihen tunnu auttavan sen paremmin venyttely kuin hevoslinimenttikään. On pakko pitää neulomisesta vähän taukoa.

Koska minun ei ole mahdollista olla tekemättä mitään, niin jotain neulomiseen liittyvää puuhaa on ollut pakko keksiä. Nappien tekeminen ei käy hartioihin läheskään niin paljon kuin neulominen, joten teinpä sitten nappeja poronsarvesta. Tai ehkäpä näitä lätysköitä ei vielä voi napeiksi kutsua, kun napinreiätkin on vielä poraamatta. Poronsarven sisältä paljastui tälläkin kertaa aika kivoja sävyjä, jotka sopivat mainiosti luonnonväristen lankojen kanssa yhteen.

Poronsarvien sahailun lisäksi olen rohkaistunut ompelemaan. Päätin uhrata yhden aivan karsean värisen verhokankaan ompelukokeiluihini. Yhdet harjoituspöksyt ovat nyt siinä vaiheessa, että voin ryhtyä tarkastelemaan, mitä kaavoista pitää korjata, jotta housut olisivat istuvat.

Nyt täytyy lähteä etsimään sopivaa poranterää, jotta saan porattua nappeihin reiät.

Palmikkoisia suunnitelmia

2008-04-30T11:17:00.004+03:00

Mikään neulemalli ei tällä hetkellä kiinnosta niin kovin, että olisi vaan ihan pakko neuloa. Siksipä olenkin neuloskellut hirmuisen määrän mallitilkkuja, joita sitten olen katsellut kriittisesti ja arvioiden.

Luonnonruskea miellyttää nyt silmää aiempaa kovemmin. Varastoista löytyi 7 kerää Floricaa, joista koetan saada aikaan neulepuseron. Ensiksi suunnittelin tekeväni neuletakin, mutta ajattelin, että koska lankaa on noin vähän, on järkevämpää tehdä isolla v-kaula-aukolla varustettu niukka neulepusero. Jos saisin puseroon edes puolihihat, niin sekin olisi ok.

Puseron takakappaletta on valmiina vasta viitisen senttiä, joten mitään näytettävää ei vielä ole.

Toinen projekti, jota olen viritellyt, on neuletakki petrolinvärisistä Wooleista. Neuloin jo aikoja sitten neuletakille takakappaleen, mutta en sittenkään pitänyt siitä ja homma väljähtyi. Nyt minulla on selvänä mielessäni, millaisen neuletakin haluan, mutta en vaan saa aikaiseksi tehdä laskelmia. Nyt on sellainen tunne, että haluaisin vaan neuloa, enkä lainkaan ajatella. Kun vielä vähän aikaa laiskottelen, niin polte tehdä suunnitelmasta tosi käy niin voimakkaaksi, etten voi mitään muuta kuin laatia laskelmat, jotta pääsen pistämään takin puikoille. Sitä odotellessa...

Palaan noihin muihin neulomiini mallitilkkuihin ja suunnitelmiin lähiaikoina.

Tavallisen yksinkertaista

2008-04-19T20:18:00.007+02:00

Tänään oli niin kaunis sää, että intoonnuin kuvaamaan ruskean villapaitani. Oli kiva räpsiä kuvia, koska aurinko paistoi ja koska paidastani tuli juuri sellainen kuin pitikin. Harmi vaan, että valitsin kuvauspaikaksi koivukujan... Puseroon lankeaa koivujen latvoista varjoja, mutta ehkäpä kuvat kuitenkin välttävät. Olisi tuhottoman paljon helpompaa, jos voisi itse vaan olla kameran takana ja joku muu olisi mallina. Nyt, kun otan kuvat kauko-ohjaimella ja vain harvoin käyn vilkuilemassa jo otettuja kuvia kamerasta, pääsee tapahtumaan näitä tämmöisiä mokia. Seliseli.

Se kuvaamisesta, siirryn ruotimaan ruskeaa villapaitaani. Pusero on neulottu Pirtin kehräämön luonnonruskeasta kampalangasta (110 tex X4). Lankaa kului noin 470 grammaa. Sileät osuudet on neulottu puikoilla nro 3,5 ja reunukset puikoilla nro 3.

Kirjoittelin viimeksi, että lanka ohenee jonkin verran purkamisesta. Otan sanojani takaisin, sillä huomasin, että yhden vyyhdin keskivaiheilla oli pitkähkö osuus, jossa langan väri vaihteli muuta vyyhtiä tummemmasta ruskeasta harmahtavaan ja samalla langassa oli ihan huomattavia paksuuseroja. Ehdin neuloa vahingossa tuota sekundaa takakappaleeseen pitkän matkaa, kun lueskelin samalla kirjaa. Purin tuon erivärisen osuuden pois ja samalla jouduin purkamaan myös ihan priimalta näyttävää osuutta. Vaikuttaa siltä, että priimalta näyttävä osa tuosta vyyhdistä oli jotenkin heikompaa, koska selvästi se oheni purkamisesta. Muiden vyyhtien kohdalla tuota purkamisesta johtuvaa ohenemista ei niinkään tapahtunut.

Kun Pirtin kehräämössä käydessäni silittelin puseroa varten kaavailemiani lankavyyhtejä, lanka vaikutti mielestäni melko pehmeältä. Totuus paljastui kuitenkin sitten, kun kastelin neulotut kappaleet pingottamista varten. Neulepinta muuttui pörhöiseksi ja samalla kutittelevaksi. Aloin olla aika epätoivoinen, kun ompelin kappaleita yhteen. Sylissäni oleva neuleentekele kutitteli ja pisteli minua jopa trikoiden läpi. Pelkäsin koko ajan, että valmis neule on jotain niin karmeaa, etten voi pitää sitä ikinä päälläni. Oli tosi ankeaa tehdä neuletta, josta oli mielessä vain suuria epäilyksiä ja pettymyksen tunnetta.

Onneksi lopputulos ei ole sittenkään sellainen, ettenkö voisi pitää sitä. Pusero ei sittenkään ole häiritsevässä määrin kutitteleva. Kuvissa minulla on neuleen alla lyhythihainen silkkipusero, eikä neule kutittanut tai pistellyt ainakaan käsivarsia. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Nyt kun yksi homma on saatu käsistä pois, pitää alkaa keskittyä seuraavaan ihan tosissaan. Se vaan sekoittaa päätä, että olen taas tehnyt sukelluksia lankavarastoihini. Noissa sukelluksissa on se huono puoli, että varastosta löytyy aina jotain lankaa, jota ei ole muistanut olevankaan. Siitä seuraa paljon ideointia, piirroksia ja mallitilkkuja, mistä johtuu, ettei valmista tahdo syntyä millään. On tää neulominen mielenkiintoista!

Jos vaan lanka riittää...

2008-04-12T20:49:00.003+02:00

Elelen jännittäviä aikoja. Jännäilen, riittääkö lanka puseroon vai joudunko tilaamaan lisää lankaa. Tällä hetkellä minulla on valmiina kaksi puolikasta hihaa etu- ja takakappaleiden lisäksi, joten kohta pääsen näkemään, riittääkö lanka myös puseron kaulukseen.

Neulon puseroa Pirtin kehräämön luonnonruskeasta kampalangasta (110 tex x4). Valitsin langalle puikot 3,5 ja sain tiheydeksi 25 s x 35 krs. Lanka on erittäin miellyttävää neuloa ja neulepinnasta tulee kauniin tasaista. Mutta... Huomasin, että lanka ohenee jonkin verran purkamisesta ja sitä olen joutunut valitettavasti hiukkasen tekemään. Ees-taas purkaminen ja neulominen saisi riittää, joten olisi parasta olla möhlimättä hihapyöriöissä.

Kuvan vihreästä langasta on tekeillä mallitilkkuja pussihihaista puseroani varten. Lanka on Violaa, ja puikot nro 3 osoittautuivat langalle sopiviksi. Selailin 450 Knitting Stitches -kirjaa ja bongailin sieltä muutamia aika kivoja, simppeleitä pitsineuleita, jotka voisivat sopia puseron etumukseen. Koetan piirtää jossain vaiheessa jonkinmoista hahmotelmaa puserosta, koska kuva tietysti kertoo enemmän kuin muutamat blogiin naputellut lauseet.

Nyt on lähdettävä neulomaan ja kohdattava totuus langan riittävyydestä tai riittämättömyydestä silmästä silmään. Iik.

Muutama pieni ajatus

2008-04-08T14:43:00.002+02:00

Long time no see. Keväinen valo on innostanut minut uusien harrasteiden pariin, mutta onneksi välillä satelee. Tuleepahan neulottua ja blogattuakin.

Olen viime viikkoina vaivannut päätäni tyyliasioilla. Tai oikeammin sillä, ettei mitään tyyliä ole. On jollain tapaa rasittavaa, kun ei oikein tiedä, minkä tyylisiä neulomuksia pitäisi tai haluaisi tehdä. Kaipaan kai jonkinlaista asennemuutosta. Koska tyyliasiat ovat mietityttäneet minua paljonkin, palaan tähän aiheeseen luultavasti vielä myöhemminkin.

Neuloin jo jokin aika sitten itselleni pitsitopin. Ok, se on ihan kiva, mutta en ole tullut käyttäneeksi sitä koskaan. Vasta nyt sain vedettyä topin päälleni kuvaamista varten. Istuvuus on hyvä, väri on ok ja muutenkin toppi näyttää ihan kivalta. Miksi ihmeessä se sitten on jäänyt käyttämättä? Hmm... Kenties olisi syytä vähän rikkoa rajoja, eikä aina jumittaa samantyyppisissä jutuissa? Ottaa käsijarru pois päältä ja kokeilla jotain sellaista, mitä ei ole tullut aiemmin tehtyä?

Olen luonnostellut paperille kuvaa sellaisesta neuleesta, jollaista en ole koskaan ollut aikeissa tehdä itselleni. Neuleeseen tulee syvä u-kaula-aukko ja pussihihat. Ajatuksissa on neuloa puseron etumukseen jonkinlainen palkki pitsineuletta, muilta osin neule voisi olla sileää. Koska helposti sorrun säätämään todella mitättömiä juttuja neuleissani, koetan nyt olla ennakkoluuloton. Siinäpä minulle haastetta.

Nyt takaisin neulomaan. Tekeillä on peruspusero Pirtin kehräämön luonnonruskeasta kampalangasta. Vielä hihat ja viimeistelyt, niin sitten olisi valmista. Kuvia parin päivän päästä, olkoonpa valmiusaste mikä tahansa.

p.s. Vaaleansiniset pitsisukat tulivat melkein valmiiksi ja mitä sitten teinkään? Purin. Eivät miellyttäneet. Sukkien varret tuntuivat liian lörppänöiltä muuhun osaan verrattuna. Yöks...

Vuosipäivä

2008-03-19T16:18:00.005+02:00

Vuosi neuleblogin pitämistä on nyt takana. Kuluukohan aika ihan oikeasti tosi nopeasti, vai miksi minusta tuntuu kuin olisin perustanut blogini vasta ihan hetki sitten?

Kuluneeseen vuoteen mahtuu aika monta neulottua (ja purettuakin) silmukkaa, paljon uusia oivalluksia ja paljon kivoja kamuja. Kiitos kaikille kommenteista ja tsemppauksesta, kun olen pähkäillyt seuraavia siirtoja neulomusteni kanssa!

Tässä kaikille vähän Trio-jäätelöä, olkaatten hyvät. Jätskilankaprojektista enemmän toisella kertaa.

Yksi pieni palmikkoslipari

2008-03-15T14:57:00.006+02:00

On vähän sellainen tunne, että tässä slipoverissa ei ole mitään uutta aiempiin projekteihini verrattuna. Asetelmakin on samantyylinen kuin Ensignissä, eli palmikot reunustavat keskellä etukappaletta kulkevaa oikeista silmukoista muodostuvaa pystyraitaa. No, onneksi palmikot sentään ovat erilaiset ja onhan tuossa tietysti vähän muutakin eroavaisuutta.

Minulla on aika ristiriitaiset tuntemukset palmikkoslipariani kohtaan. Tavallaan se on ihan kiva ja onnistunut, mutta toisaalta toivoisin sen kuitenkin olevan erilainen. En kuitenkaan oikein osaa sanoa, mitä haluaisin siitä muuttaa. Ehkä se on kappaleiden muotoilu, mikä vähän tökkii? Kyllä se vaan on niin, että pelkillä sivulle tulevilla kavennuksilla ja lisäyksillä ei saa mitenkään hyvin istuvaa vaatetta aikaan.

Slipoverin palmikkokuvio on otettu kirjasta Viikinkineuleet. Oikeanpuoleinen palmikko on alkuperäinen ja vasemmanpuoleinen on peilikuva sille. Palmikkokuvion piirroksessa on muuten pari virhettä, mutta ne bongaa sieltä kyllä helposti. Pidän tuon palmikon ulkonäöstä tosi kovin, joten sitä voisi käyttää johonkin toiseenkin neuleeseen.

Slipari on neulottu SandnesGarnin Smartista puikoilla nro 3,5. Lankaa kului tarkalleen 275 grammaa. Smart vaikuttaa ihan pätevältä peruslangalta, mutta ei mielestäni vedä vertoja esimerkiksi Pirtin kehräämön villalangoille.

Kuluneen vuorokauden lumisade on innostanut minut kaivamaan varastoista valkoista ja harmaata Ainoa. Tekisi mieli neuloa yksi ihan simppeli perusvillatakki, koska kevät ei taidakaan tulla vielä. Petrolinvärinen palmikkotakkikin pitäisi taas ottaa puikoille, koska nyt olen saanut ideoitua, miltä sen pitäisi näyttää valmiina.

Vähän pitsiä, vähän palmikkoa

2008-03-03T13:57:00.007+02:00

Viime postin jälkeen on tullut aloiteltua kaikenlaista, vaan mitään en ole vielä saanut valmiiksi. Elän toivossa, että piakkoin pääsen vaihteeksi kuvaamaan jotain valmistakin. Ainakin nyt on sellainen draivi päällä, että kerroksia syntyy aiempaa tiuhempaan tahtiin.

En esittele tällä kertaa kaikkia keskeneräisiä, vaan ainoastaan muutaman, ettei tule liian pitkää ja sekalaista postausta.

Suunnittelin jo aikoja sitten Kitten Mohairista itselleni slipoveria. Neuloin takakappaletta jo jonkin matkaa, mutta sitten aloin empiä. Minulle tuli tunne, että mohairsekoitelanka on liian hötöä materiaalia slipariin, joten päätin suosiolla käyttää Kittenit johonkin muuhun. Slipariin sopivaksi langaksi valikoitui Smart ja pintakuvioinniksi halusin tehdä parit palmikot. Ainakin toistaiseksi näyttää ihan hyvältä.

Neulomisen lisäksi olen ollut puikko-ostoksilla. Tilasin viime viikolla itselleni setin Knit Picksin metallisia sukkapuikkoja. On kyllä aivan pakko hiukan kehaista noita puikkoja, ne ovat nimittäin todella hyvät. Puikkojen kärjet kapenevat just sopivasti, eivätkä ne ole liian terävät. Puikot itsessään ovat supersileät. Tämä oli kannattava investointi ja vihdoin sain myös välikoon puikkoja. Harmony-sarjan puikotkin houkuttelivat, mutta pelkästään ulkonäöllään. En aio sortua niihin, koska puiset puikot eivät ole minua varten.

Olen testaillut uusia puikkojani nilkkasukkiin. Tekeillä on Floral lace anklets kirjasta Lace style. Sukissa on yksinkertainen ja nätti kuviointi, mutta tietystikään kuviointia ei tällaisesta kuvasta voi kuin vähän arvailla. No, sukat ovat piakkoin valmiit, joten sitten pääsen kuvaamaan ne kunnolla.

Evening Stockings for a (Young) Lady

2008-02-18T12:52:00.005+02:00

Pitipä oikein tarkistaa vanhoista posteista, milloin olen laittanut nämä sukat aluille. Tuntuu, että siitä on jo kauan aikaa, eikä tuntemukseni ole mitenkään väärä. Sukat on laitettu aluilla marraskuun lopulla. Kauhistus, onpa siitä tosiaan jo aikaa!

Minulla ei suinkaan ole mitään toisen sukan syndroomaa, mutta sukat ovat vaan jotenkin jääneet muiden puuhien jalkoihin. Kun sain nyt innostutettua itseni tästä projektista, toinen sukka valmistui ihan ennätysajassa.

Olen tyytyväinen lopputulokseen. Nancy Bushin ohjeilla neuloessa ei kai voi epäonnistunutta syntyäkään?

Joitakin tietoja:
Malli: Evening Stockings for a Young Lady kirjasta Knitting Vintage Socks
Puikot: 2,5 mm
Lanka: Gjestalin Maija
Menekki: 160 grammaa

Neuloin sukat suurinpiirtein ohjeen mukaan, mutta joitakin muutoksia oli kuitenkin tarpeen tehdä. Neuloin varsiin 6,5 cm lisää pituutta, mutta vaikuttaa siltä, että pituutta olisi voinut olla vielä vähän enemmän. Kantalapusta tein 8 kerrosta ohjeen mukaista matalamman. Nämä huomiot varresta ynnä muusta ovat tarpeen, sillä olen vihdoin saanut aikaiseksi aloitella polvisukkia omalla mallilla. Niistä enemmän toisella kertaa.

Sovittelin sukkia hiukan lempikorkkareitteni kanssa. Sukat ovat liian paksut korkokengissä käytettäväksi, mutta korkokenkien ja pitsisukkien yhdistelmä näytti hyvältä. Pitänee jossain vaiheessa neuloa jonkinlaiset pitsisukat ihan vaan korkokengissä käytettäviksi. Otan muuten mieluusti vastaan lankasuosituksia, koska itse en tunne sukkalankoja erityisen hyvin. Hakusessa on lanka, joka on riittävän ohutta ja kestävää.

Lopuksi vielä asia, jonka unohdin edellisestä postista. Sain jo aikoja sitten Arjalta You make my day -awardin. Sain sen itse asiassa silloin, kun kaikki neulomukset tuntuivat menevän pieleen, joten tunnustus lämmitti sydäntä kovasti. Kiitos, Arja!

Jotain aivan muuta

2008-02-13T11:50:00.001+02:00

Huhhuh. Jopa on vierähtänyt aikaa viime postista. Olen ollut aika saamaton neulomisen suhteen - etenkin, kun petrolinvärinen takki alkoi vaikuttaa ihan tylsältä ja tyhmältä. Neuloin takakappaleen valmiiksi ja totesin, etten pidä siitä, mitä olen tekemässä. Päätin suunnitella takin uusiksi ja neuloskelin samalla paria muuta projektia, joista ei tullut niistäkään sellaista, mitä olisin halunnut. Siinä vaiheessa tuntui, että lopetan neulomisen kokonaan ja poltan langat roviolla. No, ihan noin pitkälle ei ole tarvinnut mennä, mutta tauko neulomisesta teki ihan hyvää.

Päätin tehdä vaihteeksi jotain sellaista, mitä en ollut suunnitellut kauheasti etukäteen. Aloin työstää yhdeltä kamultani viime syksynä Irlannin tuliaisina saamiani lankoja. Minulla oli neljä kerää Tivolin Celtic Aran -lankaa käytettävissäni. Päätin pelata varman päälle ja tehdä lyhyen sliparin, koska pelkäsin, että lanka loppuu kesken. Olen lopputulokseen hirmuisen tyytyväinen, koska tästä tuli just sellainen kuin halusinkin.

Minulle oli aivan itsestään selvää neuloa slipariini palmikkokuvio - tuntui, että lanka suorastaan vaatii sitä. Palmikon nappasin Viikinkikuviot-kirjasta. Koska en halunnut, että palmikko alkaa noin vain kappaleen reunasta, koetin saada sen jatkumaan nätisti joustimesta. En tiedä, olenko onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla, mutta ei tuo pahalta näytä. Kuvio päättyy kaula-aukossa samaan tapaan kuin se alkaa helmassa.

Lankaa neuleeseen kului noin 250 grammaa, joten pelkoni langan loppumisesta kesken työn oli ihan turhaa. En ole kuitenkaan lainkaan pahoillani siitä, että tein sliparista näin lyhyen, koska pidempänä siitä olisi saattanut tulla raskas vaikutelma. Vyötteessä oli suositeltu puikkoja nro 5, mutta itse sain neljäpuolikkailla parempaa neulepintaa. Lanka oli ihan mukavaa neuloa ja muutenkin siinä on tietty hyvän perusvillalangan tuntu. Jos joskus reissaan Irlantiin, niin saattaisin tuoda tätä itsekin tuliaisina.

Nyt voisi suunnata katseensa kohti uusia projekteja. Petrolinvärinen takki kaipaa vielä mietintää. Tiedän, että jotkut jo haluaisivat nähdä jotain tuloksia, mutta koska en missään tapauksessa halua haaskata lankojani tylsään ja mitäänsanomattomaan neuleeseen, niin täytyy vielä pohdiskella, mikä voisi olla takin jujuna. Sillä välin koetan tahkoja Evening stockingsit ja yhden aloittelemani neuletakin valmiiksi.

Ilahtuneena ja ällistyneenä

2008-01-17T18:51:00.000+02:00

Olen hämilläni ja samalla älyttömän iloinen. Kirsi, Villanne, Mustikka, Anna ja Hekku ovat antaneet minulla You make my day -awardin. Täytyy tunnustaa, että olen aika ällistynyt moisesta... Että minun keskeneräisten töiden ja suunnitelmien täyttämä blogini voi jonkun mielestä olla moisen tunnustuksen arvoinen... KIITOS ihan hirmusti!

Säännöt sanovat, että tunnustus pitäisi laittaa eteenpäin. Hmm. Se on hankala tehtävä, koska hyviä blogeja on niin paljon. Olenkin ajatellut, etten erityisesti nimeä ketään, jolle tämän tunnustuksen antaisin, vaan koetan jatkossa olla ahkerampi kommentoija. Käyn säännöllisesti visiitillä monissa ihanissa blogeissa, mutten useinkaan saa aikaan kirjoittaa mitään kommenttiboksiin. Ja jos kirjoitankin jotain, niin yleensä pyyhin kaiken kirjoittamani pois, kun tuntuu, ettei ole mitään järkevää sanottavaa.

Sitten neuleasioihin. Viime postissa näytin ruskeasta langasta tekeillä olevaa sliparia. Muutin mieleni ruskean langan ja sliparin suhteen sikäli, että teenkin siitä ruskeasta langasta jonkun ihan perusneulepuseron. Koska lanka on ohutta, ei neulepinnasta olisi tullut haluamani kaltaista. Löysin varastoista 7 veljestä puhtaanvalkoisena ja päätin tehdä sliparini siitä. Ainakin tällaiset neulepinnat yhdistyvät sliparin etukappaleella, mutta näiden lisäksi pitäisi keksiä vielä jokin erikoisempi palmikko, joka reunustaa kaula-aukon toista reunaa. Takakappaleen teen sileänä. Kunhan saan etukappaleen aluille, esittelen vähän kuvia siitä, mitä olen tekemässä.

Olen neuloskellut mallitilkkuja syksyllä esittelemästäni sinisestä kartiolangasta. Kolmosen puikoilla tuli hiukan liian harvaa pintaa, joten kävin tänään ostamassa 2,5 mm puikot, tarkemmin sanottuna kultaiset Addit. Vähänkö neulominen tuntuu nyt luksukselta! Sekin on aika mahtavaa, että vihdoin pääsen toteuttamaan kauan haaveilemani taivaansinisen villatakin! Aion neuloa villatakkiini paljon, paljon palmikoita - kuinkas muuten.

Edellisessä postissa mainittu petrolinvärinen villatakki on edennyt siihen vaiheeseen, että on aika aloitella etukappaleita. Prosessikuvia on tiedossa muutaman päivän päästä.

Double X Cable petrolinvärisenä

2008-01-05T18:49:00.000+02:00

Olen laittanut aluille pari ihka uutta projektia ja heittänyt muut syrjään vähäksi aikaa. Tarvitsen miettimistauon jo aiemmin aloitettujen tai suunnitteilla olevien suhteen.

Olen pyöritellyt mielessäni jo pitkän aikaa, mitä teen petroolinvärisistä Wooleistani. On ollut koko ajan täysin selvää, että haluan niistä jotain enemmän tai vähemmän palmikkoista, mutta mielikuva valmiista vaatteesta on ollut hämärä. Jokin aika sitten päätin, että kokeilen eri neuleisiin mahdollisimman paljon erilaisia palmikoita, jotten jämähtäisi toistamaan samaa. Aloin tämä periaate mielessäni selata Barbara Walkerin opuksia ja löysinkin paljon erilaisia, mielettömän kauniita vaihtoehtoja. Itse asiassa vasta nyt tajusin, etten ole aikaisemmin edes osannut huomata joidenkin mallien kauneutta.

Löysin noista kaikista vaihtoehdoista aika äkkiä just sen mallin, jonka haluan petroolinväriseen neuleeseeni. Se on Double X Cable kirjasta Charted Knitting Designs, A Third Treasury of Knitting Patterns. Malli on tasapainoinen ja soljuva, ihan älyttömän kaunis!

Neule on jo puikoilla, mutta koska siinä ei tässä vaiheessa ole paljoa näytettävää, näytän kuvaa mallitilkuista. Mallitilkut on neulottu 3,5 puikoilla. Tiheys sileällä neuleella on 27 silmukkaa / 10 cm. Palmikko on noin 7 cm leveä.

Neulepinnasta tuli kolmepuolikkailla puikoilla sopivaa. Se ei ole liian löysää, eikä myöskään liian tiukkaa. Vyötteessä on mainittu (suositus?)tiheydeksi 22 silmukkaa / 10 cm. Aika iso eroavaisuus vyötteen ja oman mallitilkkuni tiheyden välillä! En kuvittelekaan, että jättäisin joskus mallitilkun tekemättä, mutta mietiskelin huvikseni vähän aikaa, miten kävisi jos tekisin laskelmat silmukkamääristä ja kerroksista vyötteen mukaan...

Toinen neule, jota myös olen vatvonut päässäni jo pitkään, on slipoveri, jonka etukappaleen kuvioinnista tulee epäsymmetrinen. Palmikoita, helmineuletta, sileää oikeaa. Lisään blogiin kuvia heti, kun on jotain kunnollista näytettävää.

Olen koko ajan mietiskellyt, että haluaisin tehdä tämän sliparin valkoisena, mutta varastoissani ei taida nyt olla sopivaa lankaa valkoisena. Olkoon tämä Merialista neulottu sitten vaikka koekappale. Jos lopputulos miellyttää silmää, niin äkkiäkös sitä sitten tekaisee toisen erivärisenä.

Siirryn kohta neulomusten pariin. Sitä ennen kiitokset kaikille Ensigniä kommentoineille!

Ensign

2008-01-01T21:13:00.000+02:00

Vuosi 2008 alkaa hyvissä tunnelmissa, mitä tulee käsitöihin. Saattaa kuulostaa kehuskelulta, mutta Ensignista tuli ihan älyttömän kaunis ja nätisti istuva. Olen tyytyväinen.

Koska olen selostanut prosessin etenemistä joissakin aiemmissa posteissa, en selittele paljoa. On kuitenkin ihan pakko kertoa jotain hihapyöriöiden neulomisesta. Olen tähän asti tehnyt hihapyöriöt silmämääräisesti, mutta tällä kertaa tuo konsti ei toiminut. Neuloin ensimmäisen hihan pyöriön varmaan kolmeen kertaan ennen kuin annoin periksi ja päätin piirtää kaavan. Olin vähän ulalla kaavan piirtämisen kanssa, mutta apua löytyi yllättävän läheltä, nimittäin omasta kirjahyllystä. Ammensin vinkit pyöriön kaavan piirtämiseen Ritva Koskennurmi-Sivosen kirjasta Neulevaate (1982). Kaavan avulla pyöriön neulominen oli suorastaan törkeän helppoa!

Ensign on neulottu Onlinen Tessasta puikoilla 4,5. Lankaa kului noin 550 grammaa. Tessa ei ole erityisen pehmeää, mutta vaikuttaa muuten ihan pätevältä langalta. Langasta irtosi aika paljon väriä neulottaessa ja siinä, kun liottelin kappaleita hetken aikaa ennen pingottamista. Pelkään, että neuleesta irtoaa väriä vielä lisää, joten aion pitää puseron alla vain tummia vaatteita ainakin nyt alkuun. Ehkä seuraava pesu vie mukanaan kaiken ylimääräisen värin?

Koska palmikoiden neulominen tuntuu minusta luontevalta ja mukavalta, olen laittanut puikoille seuraavan palmikkoprojektin. Toisinaan takaraivossa jäytää ajatus, että pitäisi välillä neuloa kirjoneuleitakin, mutta en saa aikaiseksi. Kirjoneuleen neulominen ei ole yhtään niin hauskaa kuin palmikoiden tai pitsin neulominen.

Kuvat eivät ole mitenkään erityisen loistokkaita, koska päivä on ollut niin mielettömän synkkä. Puseron kaunis värikin on vähän jotain sinnepäin näissä kuvissa. Koetan napsia parempia kuvia heti, kun sattuu vähän valoisampi päivä. Siihen asti on tyytyminen näihin kuviin.

Tilinpäätöksen liitetiedot

2007-12-31T11:00:00.000+02:00

Joulu meni jo ja välipäivät myös. Enkä blogannut mistään mitään! Mihin ihmeeseen aika on oikein hävinnyt? Tuntuu, että päivät ovat valuneet käsistä ihan noin vaan, enkä ole saanut oikein mitään aikaan. Jos tästä nyt jotain positiivista pitää löytää, niin ainakin on tullut levättyä ihan urakalla.

Ollaan uuden vuoden kynnyksellä. Ajattelin, etten listaa vuoden viimeiseen postiin sitä, mitä on vuoden aikana tullut tehtyä, vaan kirjoittelen muutamasta käsitöihin liittyvästä asiasta, joista en syystä tai toisesta ole maininnut mitään vuoden aikana.

Olen kuluneen vuoden aikana saanut blogimaailmasta monta kivaa kaveria. Ruoholaukan Maarit on yksi heistä. Sain häneltä syksyllä ohjeen erääseen ihastuttavaan ristipistokuvioon ja lisäksi hänen itse tekemiään nappeja. Nämä napit ovat todellisia aarteita ja olen niihin hyvin ihastunut. Tiedän jo, millaisiin töihin nämä napit tulen käyttämään, mutta siitä enempi toisella kertaa.

Päätin kesällä, että alan harjoitella ompelemista. Olen pikkuhiljaa muistellut mieleeni ompelun jaloa taitoa ompelemalla tyynyliinoja ja muuta pientä. Ompeleminen itsessään sujuu kai ihan hyvin, mutta tunnen edelleen suoranaista kauhua, kun ajattelen, että pitäisi ottaa sakset käteen ja leikata kangasta. Kun tilanne on tämä, on silppuamisharjoituksia parasta tehdä hapertuneilla lakanakankailla ja käytöstä poistetuilla vaatteilla. Eipähän harmita, jos tulee mählittyä.

Minulla on tunne, että näistä hyvin palvelleista farkuista ja ältsin kauniista pitsinauhoista voisi syntyä jotain hauskaa. Nyt pitäisi vielä karistaa viimeisetkin epävarmuuden rippeet harteiltaan ja ryhtyä saksimaan.

Kuluneeseen syksyyn on sisältynyt muutamia yllätyksiä, jotka ovat tuoneet piristystä harmaisiin päiviin. Ensimmäinen näistä saamistani yllätyksistä oli erään blogiarvonnan palkinto. En yleensä osallistu arvontoihin enkä äänestyksiin, mutta tein jostain syystä poikkeuksen Risulinnun blogissa. Jos palkinnon sisältö kiinnostaa, niin tuota linkkiä pitkin pääsee vilkaisemaan, mitä paketti sisälsi.

Toinen yllätys oli kaverilta syntymäpäivälahjaksi saatu virkattu laukku. Laukku on tehty viimeistä piirtoa myöten erittäin siististi ja viimeistellysti ja se on suunniteltu ajatuksella. Arvostan tätä lahjaa kovasti jo ihan senkin takia, että saan aika harvoin lahjaksi mitään itsetehtyä.

Seuraavaksi analysoin vähän kuluneen vuoden neulomisia ja neulomatta jättämisiä. Huomasin, että olen suunnitellut vuoden aikana jos minkälaista projektia, mutta osasta ei ole kuultu sen jälkeen. Lyhyesti: Samos-pusero on purettu, helmillä koristeltu laukku tyssäsi langan puutteeseen ja palmikkopusero Jussista odottaa päätöstä jatkamisesta tai purkamisesta. Valkoinen pitsijakku lähtee puikoille keväällä ja kaksivärinen neuletakki varmaan lähiaikoina. Muitakin suunnitelmia on ollut, mutta ne odottavat vain sopivaa hetkeä toteutuakseen.

Tähän vuoteen on kuulunut neulomista kohtalaisesti. En ole ollut erityisen tuottelias, mikä tavallaan ärsyttää minua. Toisaalta olen entistä enemmän tehnyt neulomuksia omasta päästäni ihan hyvin tuloksin, mikä on tietysti hienoa. Lisäksi olen oppinut ihan mielettömästi uusia asioita paitsi yrityksen ja erehdyksen kautta, myös neulovien kanssabloggaajien blogeja lukemalla. Että jos tuottavuudessa ja tehokkuudessa jäi jotain saavuttamatta, niin se korvautuu kyllä moninverroin kaikella sillä, mitä vuoden aikana olen oppinut tekniikoista, kaavoista, langoista...

Kaipaisin tulevaksi vuodeksi enemmän rohkeutta tehdä päätöksiä neuleideni ulkonäön suhteen. Sehän tässä nyt tökkii ja pahasti. Monesti päätän jotain neuleen ulkonäöstä, mutta hetken päästä muutan mieleni. Mielen muuttaminen ei sinänsä haittaa minua, mutta se ärsyttää, että prosessi pitenee näistä mielenliikkeistä johtuen hirmuisesti. Olisi kiva vaan neuloa ja saada jotain valmista, eikä säätää ja neuloa, purkaa, säätää ja neuloa...

Tulevana vuonna haluaisin myös rohkaistua virkkaamaan jonkin vaatekappaleen. Tähän asti olen virkkaillut vain pitsiliinoja, koska ne ovat riittävän pieniä töitä minulle. Kotini ei kuitenkaan ole mikään pitsiliinakoti, joten on ihan turha virkata sellaista, mille ei ole käyttöä. Koska olen tänä vuonna ihastunut liiveihin/slipovereihin, voisin aloittaa virkkaamalla liivin.

Sitten vielä vilaus siihen, mitä on just nyt tekeillä. Vedenvihreä slipoverini on päättämättömässä vaiheessa. Alkaa tuntua, että pelkkä sileä on aivan liian tylsän näköistä. Jospa tähän lisäisi edes muutaman palmikon? Toivotonta hommaa?

Suunnitelmissa on kuvata vihreä palmikkopusero huomenna ulkona. Toivon siis poutasäätä, enkä laittaisi pahakseni, jos aurinko sattuisi vähän näyttäytymään...

Näin on vuosi 2007 saatu pakettiin. Hyvää uutta vuotta kaikille!

Joulua

2007-12-23T10:49:00.000+02:00

Mitä pidemmälle joulukuu on edennyt, sen jähmeämpää on ollut käsitöiden tekeminen. Onneksi kohta on joulu ja voi vajota kaikessa rauhassa sohvannurkkaan suklaan ja lankojen kanssa.

Uusia projekteja on lähdössä käyntiin ja jotain on jo aloitettukin. Vedenvärinen mohair lähtee muotoutumaan slipoveriksi. Sileää neuletta ja 2o 2n -joustimet, siinäpä se. Itselle muistiin, että tiheys on nelosen puikoilla 21 silmukkaa per 10 senttiä.

Indigonsininen silkkivilla Iona muuntuu neuletakiksi, jossa kiinnittimen virkaa hoitaa poronsarvesta tekemäni (duffelin)nappi. Napista ei ole nyt kuvaa, mutta napsin siitä kuvia lähipäivinä. Minulla on myös muita nappiaarteita, joista ehdottomasti haluan näyttää kuvia, joten täytynee tehdä yksi napeille omistettu postaus.

Samaisesta silkkivillasta, tosin herkullisen keltaisena, aion neuloa Salinan, jonka ohje on peräisin Vintage Stylestä. Uskoisin, että Salinasta tulee yksi lempipuseroistani. (Itselle vielä muistiin, että kaksinkertaisena nelosen puikoilla neulotun Ionan tiheys on 22 s/10 cm.)

Vihreä palmikkoneule esittäytynee lähipäivinä. Olen viime päivinä kuvaillut vanhoja neulomuksiani uudestaan, kun en halunnut pistää ihan törkyisen huonoja kuvia Ravelryyn. Näinköhän saisin aikaiseksi vaihtaa kuvia vanhoihin posteihinkin?

Taidan siirtyä neulomusten pariin. En aio pitää bloggailusta mitään joulutaukoa, koska pyhien aikana on paljon hyvää aikaa napsia kuvia kaikesta kivasta ja toisaalta jouluna on aikaa tehdä käsitöitä, eikä myöskään tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa liiallisesta lankojen parissa nysväämisestä.

Hyvää joulua!

Vaiheessa

2007-12-14T10:22:00.000+02:00

Esittelisin mielelläni jotain valmista, mutta en voi, kun villapaita on vieläkin vaiheessa. Vilautan kuitenkin, miltä etukappale näyttää, koska siitä tuli mielestäni aika kiva.

Villapaidan pitäisi valmistua lähiaikoina, koska enää on neulomatta 1,5 hihaa. Viimeistelyt tietysti puuttuvat, mutta niiden kanssa en aio hidastella, koska haluan innokkaasti nähdä, miltä pusero tulee näyttämään päälläni.

Alkuperäinen suunnitelmani oli tehdä etukappaleen pääntielle halkio ja pyöreä pääntie. En kuitenkaan halunnut rikkoa tuota palmikkoasetelmaa, joten v-pääntie oli luontevampi ratkaisu. Nyt on vielä mietinnässä, huolittelenko pääntien virkkaamalla vai neulonko vähän joustinneuletta. Lisäksi pohdiskelen, neuloisinko villapaitaan vielä kaulukset.

Etukappaletta suunnitellessani sain itselleni päänvaivaa siitä, kuinka saan joustinneuleen jatkumaan nätisti palmikkoina ja kuinka joustinneule yleensäkin muotoutuu, koska takakappaleella neulomani 2 oikein 2 nurin ei toiminut etukappaleella sellaisenaan. Neljäs yritelmä tuotti halutun lopputuloksen. Mielestäni palmikkoneule lähtee joustimesta todella sulavasti, eivätkä joustimen viimeisellä kerroksella lisätyt 6 silmukkaa per palmikko erotu neuleesta.

Palmikoista on todettava, että ne ovat helppoa neulottavaa. Ensign's braid etenee sellaisella logiikalla, ettei ohjetta tarvitse vilkuilla enää parin mallikerran jälkeen. Ylimmässä kuvassa oikeanpuoleinen palmikko on alkuperäinen Ensign's braid ja vasemmanpuoleinen on peilikuva sille.

Edit: kirja myyty!
Sitten toiseen asiaan. Minulla pyörii nurkissa tarpeettomana kirja Lavish Lace. Olisiko kukaan kiinnostunut ostamaan kirjan? Kirja on erittäin hyväkuntoinen, sitä on selailtu vain muutaman kerran. En osaa näin äkkiseltään asettaa kirjalle mitään hintapyyntöä, mutta tarjouksia saa esittää sähköpostitse. Osoite on
skybluecardigan[a]yahoo.com.

Lankakerien lumoissa

2007-11-30T13:34:00.000+02:00

Jottei missään vaiheessa vaan pääse tulemaan sellaista hetkeä, ettei olisi mitään kivaa projektia tehtäväksi, haeskelin kaappien kätköistä joitakin herkullisia lankoja. Ideointi on meneillään.

Tummanruskea Merino Blend anti-tickle ja vedenvihreä Kitten Mohair alkavat jonkin ajan päästä muuntua neuletakiksi, ehkä... Tarkoituksena ei ole neuloa näillä langoilla yhdessä, vaan ideana on tehdä reunukset ja kaulus mohairlangalla ja muut osuudet sileällä langalla.

Kun mietiskelin, mitä yhdistäisin tummaanruskeaan, törmäsin taas vanhaan tuttuun ongelmaan: en osaa tehdä päätöksiä värien suhteen. Saatan ihastua johonkin yhdistelmään, mutta sitten alan epäröidä. Jospa nuo värit eivät sovikaan yhteen tai jospa nuo värit näyttävätkin ällöiltä yhdessä? Aarg. Mielessä pyörii kysymyksiä. Kuinka ihmeessä kaikki muut neulojat saavat aikaiseksi väriyhdistelmiä koskevat päätökset?! Mitä ihmettä minä yhdistän tuohon tummanruskeaan?

Onneksi näiden värien yhdistäminen ei tuota ongelmaa! Trio-jätkistä muistuttava värisekoitus on tietysti varsin paljon käytetty ja suorastaan ennalta-arvattava, mutta ei se mitään. Ainakaan näiden sävyjen yhdistäminen ei tuota minulle harmaita hiuksia. Jätskilangat kohtaavat piakkoin virkkuukoukun.

Sukka on edistynyt vähän viime postauksesta. Mallineule on mukava, jopa hivenen addiktoiva. Värivalintaani olen hieman epäillyt, mutta eiköhän tuosta ihan kiva tule. Nyt ei enempiä tästä sukasta. Se esiintyy tässä blogissa seuraavan kerran vasta sitten, kun kokonainen pari on tullut valmiiksi.

Uusia alkuja

2007-11-28T14:37:00.000+02:00

Oma polvisukkamalli on vielä mietinnässä, joten täytyy turvautua toisten ohjeisiin. Gjestalin Maijasta on tekeillä Evening Stockingsit Nancy Bushin ohjeella. Valitsin puikoiksi 2,5-milliset, koska arvelin, että kolmemillisillä tulisi liian äkkiä lörpsähtävää jälkeä. Vielä on aika paljon tikuteltavaa, ennen kuin saan sukan polvipituuteen, mutta eipä haittaa. Eihän tässä mihin kiire ole.

Petroolinvihreä villapaita on lähtenyt pitkällisen pohtimisen jälkeen edistymään. Takakappale on pian kädenteillä. Päädyin siihen tulokseen, että teen takakappaleen sileänä ja palmikot ainoastaan etukappaleelle. Hihoihin olen kaavaillut korkeaa resoria, mutta muuten neulon ne sileänä.

Lokakuun lopulla annoin ymmärtää, että petroolinvihreä villapaita on sellainen neule, jota teen, jos sattuu huvittamaan. Yllättäen mieleni on muuttunut ja projekti tuntuukin oikein mieluiselta. Ehkä se johtuu langan upeasta väristä? Myös Tessa lankana on alkanut vaikuttaa ihan kivalta, vaikka ensi alkuun olin jotenkin pettynyt siihen.

Puuhasteluni voimakkaiden värien parissa tulee kai jatkumaan vielä vähän aikaa, koska aion vihdoin neuloa jotain mallitilkun tapaista voimakkaansinisestä mohairlangastani. Olen arkaillut mallitilkun neulomista, koska pelkään, ettei ensimmäinen versio miellytä, vaan joudun neulomaan ja purkamaan tilkkua useampaan kertaan, jolloin ees-taas neulotun langan ulkonäkö saattaa kärsiä. Minulla on lankaa vain 50 grammaa, joten en halua haaskata sitä yhtään metriä. Koetan rohkaistua...

Highland Schottische Kilt Hose

2007-11-24T21:21:00.000+02:00

Ah, vihdoinkin tietokone on siinä jamassa, että pääsen päivittämään sukkakuulumiset ja muut jutut.

Kilttisukat ovat tulleet valmiiksi. Tämä sukkaprojekti oli yllättäen ihan kiva ja viimeistään nyt tajuan, mikä minua on sukkien neulomisessa tympinyt jo pitkään. Se on rutiininomaisuus. Kun aina toistaa samaa kaavaa, alkaa kyllästyttää. Vaikka tässä projektissa ei oikeasti ihan hirveästi ole eroa tavalliseen tapaani neuloa sukkia, niin jotenkin nuo pienetkin erot neuloa sukkia tekivät projektista normaalia mielekkäämmän. Näköjään allergiani rutiineja kohtaan on todella paha...

Vaikka minulla on ollut Folk Socks -kirja kirjahyllyssäni jo useamman vuoden ajan, en ole koskaan aikaisemmin viitsinyt syventyä siihen kovin hyvin. Kilttisukkia neuloessani sihtailin kirjan läpi moneen kertaan ja innostuin erityisesti tekniikkaosiosta. Koska olen neulonut sukat aina samalla kaavalla, niin en ole koskaan opetellut mitään muita tapoja tehdä kantapää. Koska haluan vaihtelua ja koska haluan sivistää itseäni neulojana, ajattelin testailla kaikki kirjassa esitetyt tavat tehdä kantapää. Onkohan kantapään neulomiseksi vielä muitakin tapoja?

Tähän väliin pitää kirjoitella muistiin jotain tietoja.
Malli: Highland Schottische Kilt Hose kirjasta Folk Socks
Lanka: Novita Nalle, 207 g
Puikot: 3 mm
Muuta: Tämä malli inspiroi minua kehittämään omaa polvisukkamallia! Iiks, tämähän on ennenkuulumatonta! En ole koskaan aikaisemmin neulonut itselleni polvisukkia, vaikka niitä mielelläni muuten pidänkin.

Neuloin sukat kolmemillisillä sukkapuikoilla. Olen sitä mieltä, että 2,75 mm puikot olisivat olleet sopivammat, mutta valitettavasti minulla ei ole välikoon puikkoja. Olisinpa älynnyt hankkia noita välikoon puikkoja käsityömessuilta! Minipyöröjä olisi kiva kokeilla, koska sukkapuikoilla neulominen ei ole kaikkein jouhevinta puuhaa. Uskoisin, että jos minipyöröihin vaan tottuu, niin neulominen käy silloin paljon nopsemmin.

Seuraavat sukat, jotka Folk Socks -kirjasta lähtevät puikoille, ovat norjalaissukat. Värien valinnasta kehittynee minulle suuri ongelma. Valitsisinko perinteisiä värejä vai jotain tosi hurjaa ja räiskyvää? Tätä sopii miettiä pitkään ja hartaasti.

Aarteita messuilta

2007-11-18T21:00:00.000+02:00

Kävin lauantaina Tampereella messuilla ja koko päivähän siinä meni messuiluun ja reissaamiseen. Vaikka reissu oli rasittava, niin se oli myös hyvin antoisa monella tapaa. Kaikkein mukavinta koko reissulla oli tavata Naina ja TiinaF. Nainan kanssa olimme sopineet treffeistä etukäteen, mutta TiinaF:n tapasin ihan sattumalta, kun hän tunnisti mustan sliparini ja tuli juttusille. Vilkutukset teille kummallekin!

Toin messuilta mukanani kaikenlaista kivaa. Kuva kertonee kaiken tarpeellisen? Nuo lankakerästä pilkistävät tikut ovat eebenpuiset 2,5 millin sukkapuikot. Päätin jo ennen messuja, että haluan ostaa eebenpuiset puikot, mutta muuten minulla ei ollut mitään erikoisia aikomuksia hankkia mitään. Kun paikka oli täynnä kaikenlaisia houkutuksia, niin oli sitten ihan pakko ostaa itselle jotain sellaista, mitä ei kotonurkilta saa. Knitting beyond the edge vakuutti minut pikaselailulla ja Merino Orot ostin noin kymmenen sekunnin harkinnan jälkeen. Muita lankoja pitikin sitten käydä hipelöimässä moneen kertaan, ennen kuin tein ostopäätöksen. Naina taisi pitää minua välillä vähän toivottomana tapauksena päättämättömyyteni vuoksi.

Roosan värinen lanka pienellä kartiolla on silkkilankaa Silkkituonti Sorrilta. Lanka on ylellisen oloista, kauniin väristä ja turkasen ohutta - 100 grammassa on 3000 metriä. Onneksi lanka on kartiolla, eikä vyyhdillä...

Olen ollut tosi laiska neulomaan viime aikoina. Edes messureissulle en ottanut käsityötä, vaikka matka-aika olisi ollut oikein hyvää neulomisaikaa. Jotain on kuitenkin vähän kerrassaan valmistunut. Tässä todistusaineistoa. Toinenkin sukka on tekeillä, joten ei ole pelkoa siitä, että tämä jäisi parittomaksi.

Vaikuttaa siltä, että seuraavassa postissa pitää esitellä kokonainen pari. Ja aion kyllä vuodattaa jotain sukkien neulomiseen liittyvästä ahdistuksestakin.

Voihan loimi!

2007-11-12T16:26:00.000+02:00

En osaa arvioida langanmenekkiä. Enosaaarvioidalanganmenekkiä.

Maxista ei sitten syntynyt neuletakkia, vaan liivi. Lanka ei riitä hihoihin, ei edes puolihihoihin. Se ärsytti vähän, mutta koska tämä on kuitenkin maailman murheista pienimpiä, niin antaa olla.

Muutenkaan tästä neuleesta ei tullut ihan sitä, mitä halusin. Ilmeisesti en tunne omia mittasuhteitani tai sitten on vaan tullut mittavirhe. Huomasin, että sisäänotoiksi tarkoitetut palmikot ovat jääneet hiukan liian alas. Se pikkuisen häiritsee minua, mutta koetan olla kiinnittämättä asiaan huomiota.

Napit puuttuvat vielä, joten kiinnittimen virkaa hoitelee kuvissa hakaneula. Se sopii muuten hyvin tuon vaatteen henkeen, koska ensimmäinen sana, joka valmiista liivistä tuli mieleen, oli loimi. Koska liivi on kuitenkin päällä mukava ja kiva, niin olkoon sitten loimi ihan positiivisessa hengessä.

(En osannut päättää, laitanko ulkona vai sisällä napatun kuvan, joten laitoin molemmat.)

Neule on tehty Novitan Maxista, joka on tavallaan ihan kivaa neulottavaa, tavallaan ei. Hyvää langassa on pehmeä pinta ja taipuisuus, huonoa sen herkkä säikeytyvyys. En myöskään pidä siitä, että langassa on niinkin paljon keinokuitua (60 % puuvillaa, 40 % akryyliä), mutta kun olen langan mennyt joskus hankkimaan, niin en jätä sitä neulomatta vain sen takia, että olen sittemmin päättänyt käyttää vain luonnonkuituja.

Kaikkiaan tästä työstä jäi kivoja fiiliksiä enemmän kuin huonoja. Parasta kuitenkin oli, että sain tän prosessin aikana uusia ideoita, joista osasta on jo tullut piirreltyä kuvia ja mietittyä lankojakin.

Olen kaipaillut vähän vaihtelua isojen töiden oheen, joten aloitin sukkaprojektin. Folk Socks -kirja onkin jo ehtinyt hapantua kirjahyllyssä niin kauan, että on jo korkea aika tehdä siitä edes yhdet sukat.

Sain kutsun Ravelryyn ja kävin jo ihan vähän asiaa ihmettelemässä. Nimimerkkini Ravelryssa on annekr.

Meneillään

2007-11-02T13:15:00.001+02:00

Palmikkoneuleideni suunnitelmat alkavat nyt olla selvät. Samalla kun pähkäilin neuleiden ulkomuotoa, laitoin puikoille neuletakin Novitan Maxista. Neuloessa on koko ajan ollut vähän sekavia ajatuksia siitä, mitä saan lopputulokseksi. Toivottavasti jotain ihan kivaa, vaikka välillä epäilyttääkin.

Tällä hetkellä valmiina on takakappale ja oikea etukappale. Toinenkin etukappale on aluillaan, joten piakkoin pääsenkin jo hihojen kimppuun. Lopullinen tuotos esittäytyy tosin vasta päivien päästä, koska kappaleiden kuivuminen vie aika kauan aikaa.

Vaaleanpunaista vähän lisää... Ostin itselleni toissapäivänä syntymäpäivälahjaksi kaksi kerää Sublimen Baby Cashmere Merino Silk dk:ta. Ajattelin tehdä langasta ranteenlämmittimet, mutta saattaahan tässä vielä mieli muuttua ajan kuluessa. Lanka on kyllä suloisen pehmeää, joten mikä tahansa siitä tehty vaatekappale tai asuste on todellista luksusta.

Innostuin uudistamaan hiukan blogini ulkonäköä. Jossain vaiheessa varmaan vaihdan tuon ylänurkan vyyhtikuvan, mutta olkoon nyt siinä ikään kuin kunnianosoituksena suomalaiselle kehräämötoiminnalle.

Välähdyksiä tulevasta

2007-10-27T12:11:00.000+02:00

Olen viime päivinä tutkinut erilaisia palmikkomalleja hyvin ahkerasti. Alkuun tuli suoranainen ahdistus, kun kirjat ovat pullollaan toinen toistaan mielenkiintoisempia malleja, eikä oikein tiennyt, mihin tarttua seuraavaksi. Päivän tauko palmikkomalleista (ja neulomisesta muutenkin) laittoi ajatukset järjestykseen ja kaikesta tarjonnasta alkoi löytyä sellaisia malleja, jotka kiinnostavat nyt kaikkein eniten. Vilautan vähän, mitä kaikkea olen aikeissa lähteä työstämään seuraavaksi.

Tässä on mallitilkku Onlinen Tessasta neulottuna. Alkuun ajattelin tehdä Tessasta neuletakin, mutta koska noita neuletakkiprojekteja on aluillaan jo useampia, niin taidankin päätyä tekemään villapaidan. Palmikko on nimeltään Ensign's Braid (A Second Treasury of Knitting Patterns) ja se oli ihan kivaa neulottavaa.

Toisin kuin alkuun luulin, minulla ei ole mitään hirmuisia intohimoja Tessaa kohtaan. Tästä tulee varmaan sellainen "neulon, kun jaksan" -projekti.

Sinisestä Jussista ja harmaasta 7 veljeksestä tulee neuletakki. Aloittelin jo aikoja sitten Jussista Cavern cardigania, mutta jokin esti minua saattamasta projektia loppuun. Purin Cavernin alun ja päätin jättää asian muhimaan. Jussi löysi käyttötarkoituksensa jo, mutta Cavern vielä odottelee sopivaa lankaa.

Edellisessä postissa kirjottelin, että tekee mieli laittaa puikoille jotain vaaleanpunaista. Neuloskelin Novitan Maxista vähän mallitilkkua ja testailin myös erilaisia palmikoita. Pitää kaiketi sanoa ei palmikoille tämän projektin osalta, koska ne eivät vakuuta minua minkäännäköisinä. Maxista lähtee muotoutumaan neuletakki, mutta sen tarkempaa mielikuvaa minulla ei siitä muuten vielä ole.

Maxi on todella miellyttävää neuloa, joten kunhan neuleen ulkomuoto selkiytyy, valmista luulisi syntyvän nopeasti. Todennäköisesti kuitenkin taas takerrun puuhastelemaan pikkuseikkojen parissa, eikä neule edisty mihinkään moneen päivään. Onneksi tämä ei ole nopeuskilpailu, eikä neulomuksilleni ole deadlineja!

Harmaata harmaalla

2007-10-24T14:01:00.000+02:00

Harmaana päivänä on hyvä kuvata harmaata neuletta?

Harmaa sliparini on nyt tässä. Kuten jo aikaisemmin kirjoittelin, pienten yksityiskohtien parissa tuhraaminen vei hirveästi aikaa, itse neulominen ei. Minua vaivaa edelleen tietynlainen epävarmuus kavennusten ja lisäysten sijoittelun suhteen. Epävarmuus kohdistuu lähinnä siihen, että missä kohdin kerrosta kavennusten ja lisäysten on oltava, jotta ne näyttävät olevan tasapainossa silmukkamäärään nähden. Kehtaanko edes tunnustaa, että sain kulutettua monta päivää tällaisten pohdintojen parissa?

Neuleeseen valitsemani lanka on Novitan Raggsocksia. Lanka on ostettu halvennuksella jo vuosia sitten, kun sen valmistaminen lopetettiin. Materiaaliltaan lanka on ihan ok, se on 70 % villaa ja 30 % polyamidia. Puikoilta tullessaan neule tuntui jäykältä, mutta kylvettäminen pehmitti neuleen ja sai sen muuttumaan kevyentuntuiseksi.

En yleensä katsele lankojen vyötteistä suosituksia puikkokoolle, vaan valitsen sen koon, joka mielestäni vaikuttaa langan paksuuteen nähden sopivalta. Mallitilkun neulominenhan sen sitten viimeistään paljastaa, osuiko valinta oikeaan. Raggsocksille valitsin viispuolikkaan pyörön ja sain mielestäni oikein sopivaa neulepintaa. Jossain vaiheessa huomasin vyötteessä suositeltavan 4 - 4,5 puikkoja. Huh, onkohan käsialani vähän tiukkaa? En viitsi edes kuvitella, kuinka kankeaa neulosta olisin saanut nelosen puikoilla aikaan.

Olen näköjään aika huono arvioimaan langankulutusta. Minulla oli viisi 100 gramman kerää (mielestäni lankaa pitäisi olla kuudeskin kerä jossain), joten päädyin tekemään sliparin. Slipari söi lankaa vain 270 gramman verran, joten sitä jäi yli ihan reilusti. Koska olen tehnyt kädentien huolittelut neuleeseen suoraan, en edes harkitse hihojen tekemistä. Toisen sliparin neulominen samasta langasta ei nappaa, mutta pipolle ja kaulaliinalle voisi olla käyttöä. Toivottavasti muistikuvani kuudennesta lankakerästä osoittautuu oikeaksi, jotta saan kaulaliinasta riittävän pitkän.

Slipoverini kauniit harmaan sävyt innostivat minut etsimään joitakin sööttejä sävyjä, jotka sopivat harmaaseen. Arvatkaa vaan, pitääkö tämän jälkeen saada puikoille jotain vaaleanpunaista...

Work in progress

2007-10-21T12:05:00.000+02:00

Olen huomannut, että mitä pienempi ja helpompi työ on tekeillä, sen hitaammin tulee valmista. Koska neulominen itsessään ei vie kauheasti aikaa, niin helposti tulee sitten sorruttua suht mitättömien yksityiskohtien säätämiseen ja hiomiseen. No, nyt ollaan kuitenkin jo kuivatusvaiheessa, joten kuvia valmiista työstä olisi tarjolla piakkoin. Tosin nuo kappaleet tuntuvat kuivavan sen verran hitaasti, että tänään ei ole vielä tiedossa kuvia valmista työstä.

Olen laittamassa tekeille kaksi villatakkia, joista toinen on Novitan Alpacasta ja toinen Onlinen Tessasta. Oikeasti Tessa on väriltään petroolinvihreää. Langan sävy on taas niitä kummia sävyjä, joita on hirmuisen vaikea saada näkymään näytöllä oikein. Itse asiassa olen tilannut langan aikanaan siinä luulossa, että se on enemmän sini- kuin vihreäsävyistä. Yllätys olikin sitten melkoinen, kun lanka oli luonnossa enemmän vihreää kuin sinistä. No, ei se mitenkään ikävä ylläri ollut, oikeastaan päinvastoin. Koitan tuleviin prosessikuviin saada värin näkymään oikein.

Alpacasta syntyvän villatakin suunnitelmat ovat jo aika selvät. Takakappaleen teen sileää, mutta etukappaleille neulon palmikoita. Sopivia palmikkomalleja olen haeskellut Barbara G. Walkerin mainioista opuksista, joista sain äskettäin etukäteissyntymäpäivälahjaksi osat Charted Knitting Designs - A Third Treasury of Knitting Patterns ja A Second Treasury of Knitting Patterns. Koska kirjoista löytyy aivan mielettömän upeita palmikkomalleja, niin en aio tyytyä tavanomaiseen.

Myös Tessasta tulee syntymään palmikkovillatakki. Haaveissa olisi saada Tessa-takkiini puiset napit, mutta tällä kertaa en taida tehdä nappeja itse, vaan delegoin homman naapurillemme. Hänellä on luultavimmin varastoissaan jotain tummahkoa puuta, josta napit voisi sorvata. Itselläni ei ole kuin mongolianvaahteraa ja katajaa soiroina, eikä niistä saa sellaisia nappeja kuin haluaisin.

Nyt taidan siirtyä koirien ulkoiluttamisen pariin. Sen jälkeen on hyvä laittaa alpakkavillatakki puikoille.

Vihdoinkin!

2007-10-15T14:15:00.000+02:00

Vihdoinkin ollaan tässä vaiheessa! Villapaita on nyt valmiina muuttamaan uuden omistajansa luo ja minä voin sanoa tekeleelle hyvillä mielin heiheit ja toivon, ettemme enää tapaa.

Tämä villapaitaprojekti on rehellisesti sanottuna ollut hyvin, hyvin rasittava ja turhauttava, mutta samalla opettavainen. Rasittavaksi ja turhauttavaksi projektin on tehnyt vekslailu langan ja mallin kanssa ja se, että tein alun alkaen liian pienen mallitilkun. Kun sitten vielä hävitin muistiinpanoni villapaidan mitoista, jouduin luottamaan mallitilkkuun. Lopputulosta ei tarvinne kertoa? Purkuun, ties kuinka monetta kertaa. Oikeasti on välillä ollut pakko ihmetellä, kuinka yhden villapaidan neulomiseen voi sisältyä näin paljon vastoinkäymisiä? Ja tuleepa mieleen sekin, että tällä silmukkamäärällä, jonka olen tähän villapaitaan käyttänyt, olisin saanut aikaiseksi kolme villapaitaa. Huokaus.

Vaikka välillä olen joutunut puremaan hammasta yhteen ihan tosissani, niin nyt tuntuu ihan kivalta, että sain tämän pitkään kestäneen projektin päätökseen. Se on kuitenkin ollut minulle jonkinlainen henkinen taakka jo pitkään. Olen muita töitä aloittaessani tuntenut aina huonoa omaatuntoa siitä, etten ole tehnyt tätä alta pois, vaan keskittynyt ennemmin siihen, mikä on kulloinkin tuntunut mukavimmalta. Nyt ei tarvitse enää tuntea minkäänlaista syyllisyyttä, vaan voin hyvillä mielin aloittaa niin monta projektia kuin vain ikinä haluan. Aah, mikä vapauden tunne!

Villapaidan kuviointi on peräisin jostain muinaisesta Novitasta, mutta mitat on otettu eräästä vanhasta neuleesta. Eikä siinä paljon muuta ole tarvittukaan. Neuleeseen on käytetty luonnonruskeaa karstalankaa, josta minulla ei enää ole mitään tietoja muistissa. Neulepinta oli puikoilta tullessaan jossain määrin epätasaista, mutta kappaleiden kastelu ja pingottaminen mittoihinsa tasoitti pinnan kauniiksi. Epäsymmetriset palmikot ovat hauska yksityiskohta, etenkin kun olen viime aikoina muutenkin kiinnostunut erilaisista epäsymmetrisistä ratkaisuista neuleissa.

Harmaankirjava sliparini edistyy kivasti, joten taidanpa saada senkin valmiiksi lähiaikoina.

Takaisin harmauteen

2007-10-12T16:28:00.000+02:00

Täällä mitään sinistä tai valmista ole näytillä...

Olen jo pidemmän aikaa salassa kadehtinut niitä neulojia, jotka pystyvät keskittymään yhteen neulomukseen kerralla. Saman tunteen ovat aiheuttaneet ne neulojat, joille tuntuu olevan selvää, mitä seuraavaksi tehdään. Koska itse herkästi haahuilen projektista toiseen, olen koettanut kunnostautua ja siksipä olenkin neulonut vain ja ainoastaan viimeksi vilauttelemaani ruskeaa villapaitaa. Lopputulos on se, että parin viikon jälkeen hihat ovat melkein valmiit ja kaulus vielä tekemättä. Olen aivan ällistynyt. Kuinka ihmeessä olen voinut haaskata näin paljon aikaa noin vähään? Ei ole muuta selitystä kuin se, että jos neulominen alkaa yhtään muistuttaa jotain, mikä on pakollista, se ei se huvita enää. En halua, että harrastukset alkavat ahdistaa ja stressata, joten en enää koeta tulla tämän kunnollisemmaksi. Aion sukkuloida jatkossakin projektista toiseen sen mukaan, mikä kulloinkin sattuu kiinnostamaan eniten.

Koska neulomisen ilo on ollut kadoksissa, eikä sinisten neuleiden kuviointikaan ole vielä täysin selvillä, on ollut pakko aloittaa jotain yksinkertaista ja kivaa neulomusta. Tästä tulee harmaankirjava slipoveri itselleni. Kaikkein mieluiten tekisin neuletakin, mutta lanka ei taida riittää niin isoon työnön.

Pääsin jokin aika sitten käymään Pirtin kehräämöllä. Kehräämön myymälästä mukaan tarttui jonkin verran lankaa harmaan sävyissä. Oikealla on kerrassaan ihanaisen tuntuista silkkivillalankaa. Tämän langan löytyminen myymälästä oli kiva yllätys, sillä en ollut tietoinen, että Pirtin kehräämö myisi silkkivillalankaa. Lisäksi ostin jonkin verran ohutta kampalankaa helmenharmaana ja tummanharmaana.

Vaikken ole aikeissa aloitella näistä langoista mitään ihan lähiaikoina, niin jotain ajatuksentynkää minulla jo on. Harmi vaan, että ajatuksien täsmentyminen tuntuu monesti vievän ihan hirveästi aikaa.

Olen aikeissa pitää viikonlopun alkamisen kunniaksi neulomisillan, joten parin päivän päästä pääsen vihdoin esittelemään yhden valmiin työn. Tuskin maltan odottaa...

Sinistä

2007-09-30T10:08:00.000+02:00

Mustan ja harmaan neulomisen jälkeen olen kaivannut käsitöihin vähän väriä. Ensiksi hain inspiraatiota värikarttoja tutkimalla. Ooh, mitä värejä! Koska jokin sisäinen vimma pakottaa minut toisinaan valitsemaan itselleni huonosti sopivia värejä, en aio hätiköidä asian kanssa.

Olen jo keväällä kirjoitellut jotain siitä, että haluaisin neuloa taivaansinisen villatakin. Taivaansininen on kovin laaja käsite, joten olen koettanut pitää mieleni avoimena ja silmäni auki sopivan langan suhteen. About viikko sitten muistin, että minullahan pitäisi olla sopivaa lankaa varastossa. Eiköhän tätä voi pitää taivaansinisenä?

Lanka on King Cole Yarnsin Merino Blendiä. Nyt kun sopiva lanka on löytynyt, puuttuu enää malli. Olen tutkinut kovasti erilaisia palmikkomalleja ja jonkinlainen näkemys villatakin ulkoisesta olemuksesta on jo mielessä. Pitäisi kai alkaa vääntää mallitilkkuja.

Varastoja penkoessani tuli vastaan myös kaksi kerää Adriafilin Kid mohairia voimakkaan sinisenä. Koska lanka on aivan vastustamatonta, aiheuttaa se minulle paineita keksiä sille sopiva käyttökohde. Ihan ensimmäiseksi ajattelin neuloa langasta yhden Shetland trianglen, mutta koska olen aikeissa tehdä yhden ST:n farkunsinisestä Woolista, pitäisi tälle keksiä jokin muu malli. Vaatteiden kerrostaminen on minulle tyypillistä, joten mielessä käväisi tehdä langasta harsomainen liivi. Varsinaisesti moisella vaatekappaleella ei ole muuta arvoa kuin koristearvo, mutta mitäs siitä. Pitää vielä kehitellä ajatusta.

On täällä neulottukin, eikä vaan ihasteltu lankoja ja värejä. Villapaita, jota on kohdannut lähes kaikki mahdolliset vastoinkäymiset, on tulossa kovaa vauhtia valmiiksi. Sisulla vielä hihat ja kaulus, niin se olisi siinä.

Pitänee lähteä jatkamaan neuloskelua.

Gato Negro*

2007-09-21T15:11:00.000+02:00

Päätin viimeksi, etten postaile ennen kuin minulla on jotain näytettävää. Valmista ei tahtonut tulla millään, sillä oli pakko pitää lomaa neulomisesta vähän yli viikon ajan ja potea jomottavaa olkapäätä. En tiedä, mikä oli vialla, mutta onneksi särky on nyt poissa. Olin henkisesti varautunut pidempäänkin tuskaan ja neulomattomuuteen.

Olkapääsäryn hävittyä neuloin vimmatulla vauhdilla mustaa puuvillaneulettani ja nyt minulla on näyttää jotain valmista. Neuleesta ei kuitenkaan tullut sitä, mitä olin alkujaan ajatellut... Jo kauan aikaa sitten (=kesällä) päätin tehdä napakasti päälle istuvan neuletakin. Ajatuksissa oli jotain espanjalaishenkistä ja dramaattista. Mielikuvissani näin neuletakin, jossa on simppeli pintaneule ja jota koristavat voimakkaanpunaiset virkatut kukat. Sittemmin ajatuksiin alkoi tulla palmikoita ja päätin unohtaa kukat. Neuletakki muuttui suunnitelmissa myöhemmin puseroksi. Ja mitä onkaan lopputuloksena? Nii-in. Slipari... (Tulee ihan mieleen se satu hiirestä, joka ompeli kissalle takkia ja saikin aikaan vaan tuluskukkaron.)

Napakasti istuvan neulepuseron tekeminen kariutui siihen, että tajusin tehneeni vyötäröä varten liian vähän kavennuksia. Lisäksi kappaleiden olisi pitänyt olla hivenen kapeammat. Tuntui sen verta mälsältä, että teki mieli haudata koko projekti johonkin ja unohtaa koko juttu. Onneksi mielipaha oli helppo pyyhkäistä pois, koska tiesin, että eivät nuo minun kappaleen mitoitukseni nyt ihan pieleen ole voineet mennä. Ekaksi ajattelin, että teen vyötärölle jonkun kiristyssysteemin, mutta se tuntui hölmöltä ratkaisulta. Seuraavaksi hokasin, ettei minun ole mikään pakko noudattaa jotain päähänpinttymääni napakasti istuvasta puserosta, vaan teen sitä, mitä tästä tulee. Olisin voinut neuloa tähän hihatkin, mutta ajatus sliparista miellytti enemmän.

Mustan neuleen kuvaaminen harmaana syyspäivänä on hullun hommaa, mutta tulipahan tehtyä.

Teknisiä tietoja:
Malli: oma
Lanka: Novitan Tennessee, 400 g
Puikot: nro 4
Muuta: Tulee käyttöön ehdottomasti! Tykkään!

Tulen palaamaan tähän malliin jossain vaiheessa jollain tapaa. Tällaisenaan tämä on oikein sopiva paitapuseron päällä pidettäväksi, mutta jos neuleesta haluaa istuvamman ja paljaalla iholla pidettävän, on siihen ehdottomasti tehtävä lisää kavennuksia vyötärölle. Seuraavasta versiosta teen istuvamman ja neulon ne hihatkin. Ja ehkäpä siitä tulee sitten kirjoiteltua jotain ohjettakin muistiin.

*Kun työstä hävisi kaikki espanjalaishenkisyys, niin nimi ainakin muistuttakoon alkuperäisestä ajatuksesta.

Harmaata luksusta

2007-09-09T08:22:00.000+02:00

Säärenlämmittimet on nyt testattu ja todettu ihanan pehmeiksi ja lämpimiksi. Arkipäivän luksusta...

Aloittelin säärystimiäni 1o1n-joustinneuleella, mutta kymmenisen senttiä neulottuani purin kaiken pois. 2o2n tuntuu minulle luontevammalta tavalta neuloa joustinta, joten siksi tämä muutos.

En käyttänyt kaikkea ostamaani Lanettia säärystimiin, vaan säästin osan mallitilkkujen tekemistä varten. En ole koskaan aikaisemmin neulonut mitään Lanettista, mutta langan pehmeys ja sileys vakuuttivat minut täysin. Tätä on saatava lisää! Vilkuilin netissä olevaa värikarttaa sen verta, että kyllä sieltä omaa silmää miellyttäviä värejä löytyy useampiakin. Pitää jossain vaiheessa käydä katsastelemassa joko paikallisessa tai naapurikaupungin lankaputiikissa, näyttävätkö värit luonnossa yhtä kivoilta.

Säärystimiin käyttämääni mohairlankaa jäi tähteeksi jonkin verran. Mitään isompaa langasta ei saa, mutta voisin käyttää tähteet vaikkapa ranteenlämmittimiin. Jos yhdistäisi valkoisen mohairin puuteriroosaan, saisi aikaan tosi herkkää neulepintaa. Teräksenharmaakin miellyttää. Jotkut sinisen sävytkin näyttäisivät kivalle valkoiseen yhdistettynä. Hmm. Minulle taitaa tulla vaikeuksia värin valinnassa.

Icarus

2007-09-05T19:23:00.000+03:00

Icarus on nyt valmis. Onneksi, sillä sen neulominen oli varsin väsyttävää puuhaa. Ihan hetkeen en taida jaksaa neuloa huivia tällä samalla mallilla.

Huivista tuli iso, kaunis ja lämmin. Siitä tuli siis kaikkiaan oikein kiva. Kokonsa puolesta huivi on just sellainen, että siihen voi mukavasti kääriytyä. Kameran edessä kekkuloidessakaan ei tullut kylmä, joten lämpimyyspuoli tuli samalla testattua. Huivin koko on saanut muutamat sivulliset kommentoimaan. On käytetty sanoja päiväpeitto useampaankin kertaan ja appiukkokin mainitsi jotakin lepakkomiehen viitasta.

Joitakin asioita muistiin:

Malli: Icarus Shawl, IK kesä 2006
Lanka: Kitten Mohair, noin 320 g
Puikot: 6 mm
Muuta: Opin uuden tavan päätellä silmukat. Lisäksi on mainittava, että en olisi koskaan alkanut neuloa Icarusta, ellen olisi nähnyt eri blogeissa esiteltyjä upeita versioita huivista. IK:n mallihuivi ei oikein sykähdyttänyt.

Icarusta viimeistellessäni tuli mieleen, että kerroin jo aikaa sitten ilmoittautuneeni mukaan mysteeristoolan neulontaan. Monet ovat saaneet jo huivinsa valmiiksi, mutta minä en ole vielä edes aloittanut. Asia on kuitenkin edennyt sen verran, että olen sentään printannut ohjeet huivia varten valmiiksi. Koska en halua neulomisilleni mitään deadlineja tai muitakaan ehtoja tai rajoituksia, en edes ala arvailla, milloin saan huivini valmiiksi. Sitten joskus...

Nyt menen uuden Verenan pariin. Sen verran ehdin vilkaista lehteä jo, että mallit 3 ja 8 kiinnostivat aika kovin. Palmikot tuntuvat kiehtovan minua nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Harmaata näkyvissä

2007-09-02T17:49:00.000+03:00

Nettiahdinko ja blogihiljaisuus ovat ohi. Tänä vuonna ei kai enää ole ukkosia tiedossa?

Icarus on tullut valmiiksi. Mittaa sille kertyi ihan kivasti, 240 x 130 cm. Tällä hetkellä huivi köllöttelee pingotusalustojen päällä lattialla. Toivottavasti saan huivin kuivaksi ennen iltaa, koska karvakuonot eivät kuitenkaan malta pysyä poissa huivin päältä. Vaikka koirani eivät koskaan puutu käsitöihini tai lankoihini millään lailla, niin pingotusalustat saattavat vetää puoleensa. Koska en halua, että alustoihin tulee hirmuisia kynnenpainaumia, olisi huivin parasta kuivua sukkelaan. Taidan hakea hiustenkuivaajan avuksi.

Poseerauskuvia huivista on tiedossa, kunhan sää poutaantuu.

Koska Icaruksen neulominen alkoi loppuvaiheessa olla yhtä tuskaa, ajattelin laittaa puikoille jotain sellaista, mikä ei paljoa keskittymistä vaadi. Mikä voisi olla helpompaa kuin tehdä joustinneuleiset säärystimet? Kaksivärinen Novitan Raggsocks, josta pitäisi syntyä tämän syksyn aikana slipari, innosti minut yhdistämään säärystimiin harmaata Lanettia ja valkoista Adriafilin Kid Mohairia. Lankojen yhdistelmä on onnistunut: neulepinta näyttää utuiselta ja tuntuu taivaallisen pehmeältä. Koska vettä tulee taivaan täydeltä, voinkin hyvällä omallatunnolla katsella töllöä ja tikutella mieli tyhjänä säärystimiäni. No joo. Ei auta olla ihan mieli tyhjänä, koska sliparista pitäisi tehdä jonkinlainen suunnitelma. Palmikot taitavat vetää puoleensa tälläkin kertaa.

Säärystimien valmistuttua pitäisi taas jatkaa mustan puuvillalangan ja ruskean karstalangan parissa. Jaksaispa tempaista kummankin projektin valmiiksi kerralla!

Projektiraporttia

2007-08-18T12:36:00.000+03:00

Viimeinkin ilmat ovat alkaneet viiletä ja neulominen sujuu taas. Parit neuletyöt ovatkin alkaneet edistyä lupaavasti. Toinen on jo aikaa sitten aloittamani Icarus Kitten Mohairista. Aikomuksissa on neuloa huivista sen verran iso, että sen sisään pystyy ihan oikeasti kietoutumaan.

Tästä pörröisestä mytystä on toivottavasti kuoriutuva lähiaikoina nätti huivi, jolle tulee olemaan käyttöä kaiketi enimmäkseen arkihuivina.

Tässä vaiheessa ollaan mustan neuleen kanssa. Tämä ei suinkaan ole se takakappale, jota täällä on vilauteltu aiemmin, vaan ensimmäinen versio hyytyi kädenteihin, ja sitten totesinkin, että eihän tästä tule hyvää. Takakappale meni purkuun ja laskelmat uusiksi. Siihen nähden, että tässä on välillä säädetty ja sählätty aika lailla, sujuu homma aika kivasti.

Laitan lähikuvaa kappaleiden muotoilemiseksi tekemistäni kavennuksista sitten, kun työ on valmis. Mielestäni sekä kavennukset että lisäykset sulautuvat neulepintaan oikein hyvin.

Koska en ole (vielä) mikään hirmuisen taitava neuleiden muotoilussa, elellään täällä vielä hiukan epävarmoissa tunnelmissa, mikä tuleekaan olemaan lopputulos. No, aika näyttää. Jos joutuu purkamaan, niin sitten joutuu.

Sitten vielä sellainen juttu, että Hekku on myöntänyt minulle rokkaavan bloggaajan arvonimen. Kiitos, Hekku! En osaa antaa tätä eteenpäin sen kummemmin kellekään bloggaajalle erityisesti, koska kaikki kivat neulebloggaajat ovat rock. Annettakoon tämä siis heille kaikille.

p.s. Jouduin ottamaan järeämmät aseet käyttöön, mitä tulee postauksien ulkonäköön. Huomasin, että aiemmnat postaukseni näyttävät Bloglinesin esikatselua käyttämällä aivan hirveältä, joten oli pakko koettaa tehdä jotain asialle. Toivottavasti tämä posti näkyy muillekin kuin minulle oikein. Tai siis melkein oikein... Kuvien kehyksistä näyttää puuttuvan oikea reuna. On tää niin vaikeaa.

Syksyä odotellessa

2007-08-08T19:45:00.000+03:00

Kuumista ilmoista huolimatta ajatukseni ovat jo tulevassa syksyssä. Odottelen innolla ilmojen viilenemistä, syyssateiden ropinaa ja keltaisia lehtiä. Koska näillä helteillä neulominen ei suju samalla tahdilla kuin tavallisesti, olen selaillut sitäkin innokkaammin neulelehtiä. Tässä muutama neule, jotka ovat päässeet tahtoo-listalleni.

En ole koskaan oikein välittänyt kietaisuneuleista, mutta tämä kuva inspiroi minua jotenkin. Epäsymmetrisyys neuletakin etuosassa kiinnostaa, samoin erilaiset kietaisujutut muutenkin. Pakko tehdä yksi kietsu jossain vaiheessa!

Tämä talven 2004/2005 Vogue Knittingissä julkaistu malli pomppasi tekolistani kärkipäähän monestakin syystä. Neule näyttää samanaikaisesti rennolta ja asialliselta ja ylipitkät hihat ovat ihan nappijuttu. Vetoketju neuletakissa ei oikein nappaa, joten saatan korvata vetskarin napeilla.

Olen aina ollut aika varovainen värien käytön ja erilaisten materiaalien yhdistämisen suhteen. Nyt päässäni on ilmeisesti naksahtanut jokin ja olen innostunut aivan hirveästi erilaisista väreistä. Samoin neuleiden koristeleminen erilaisilla kirjonnoilla kiinnostaa.

Tämä kirjoneule on aivan ihastuttava, aion toteuttaa sen ihan varmasti! En olekaan vähään aikaan neulonut kirjoneuletta, joten on kiva pitkästä aikaa päästä neulomaan useammalla värillä. Minulle on kertynyt kaappiin Floricaa erilaissa sävyissä. Ehkä niitä voisi hyödyntää tähän neuleeseen.

Olen saanut äskettäin ensikosketuksen Novitan bambulankaan. Lanka on miellyttävää neuloa ja pinta tuntuu pehmoiselta. Vaaleanpunainen syysneule ei kuulosta laisinkaan hullummalta.

Puikoilla nro 4 tuli tiheydeksi 24 s = 10 cm.

Vaikka suunnitelmissa on neuloa ainakin yksi harmaasävyinen slipoveri, niin muutoin toiveissa on värikäs syksy. Ostin jo jokin aika sitten Garnstudion Safrania aika mahtavissa väreissä. Näinköhän näistäkin saisi jotain aikaan?

Taitaa tulla kiireinen syksy...

Kiemuroita, tällä kertaa vihreänä

2007-08-03T19:59:00.001+03:00

Kylläpä kesti, että sain pienen vihreän laukkuni koristeltua. Kaikki ajatukset, joita minulla oli koristeaiheiksi, osoittautuivat huonoiksi jollain tapaa. Lähinnä ongelmia tuli sen suhteen, että laukun voimakkaan omenanvihreä (Novitan mielestä lanka on ruohonvihreää) ei oikein sopinut minkään värin kanssa yhteen. Pengoin koko helmivarastoni läpi, mutta mikään ei miellyttänyt. Sitten päätin palata yhteen lempikuvioaiheeseeni - kiemuroihin - ja valitsin melko lähelle laukun väriä olevia helmiä, joiden sävy vaihtelee suunnasta riippuen.

Olen sitä mieltä, että päädyin oikeaan ratkaisuun helmien värin suhteen. Nyt laukku on riittävän juhlava pidettäväksi vaikka mustan kotelomekkoni kanssa, mutta se ei kuitenkaan ole niin selvästi juhlalaukuksi miellettävä, ettenkö voisi käyttää sitä arkenakin. Hmm... Kotelomekosta tulikin mieleeni, että täytyy etsiä jostain laukun sävyyn sopivaa lankaa, jotta voin neuloa itselleni vihreän juhlahuivin. Jos jollakulla on vinkata, mistä langasta voisi löytyä jotain tämän laukun väriin sopivaa sävyä, olisin kovin kiitollinen.

Vihreä laukku on syntynyt hiukan erilaisilla kavennuksilla ja silmukkamäärillä kuin valkoinen. Laukku on alareunastaan noin 20 cm ja yläreunastaan noin 14 cm leveä. Korkeutta laukulla on 14 cm. Lanka on Novitan Huopasta ja puikot olivat nro 8. Pohjaa varten loin 37 silmukkaa ja kaventelin matkan aikana kummastakin reunasta 8 silmukkaa. Lankaa laukkuun kului 93 grammaa.

Pidän vihreästä laukustani kovasti. Se miellyttää minua monella tapaa. Erityisesti laukun muoto on kiva. Aikomuksissa on joskus tuonnempana tehdä pari uutta laukkua, joista ainakin toiseen haluan ehdottomasti tehdä lohikäärmeen joko muliinilangalla kirjomalla tai sitten helmikirjonnalla.

Koska olen ollut viime aikoina hirmuisen ahkera, olen palkinnut itseni. Ostin 5 kerää Bamboo Soft -lankaa (Rowan Classic Yarn). Lanka on ihan taivaallisen pehmeää ja sävy on ihastuttava. Toivottavasti lanka riittää jonkinlaiseen kivaan toppiin.

Monta rautaa tulessa

2007-07-30T21:54:00.000+03:00

Ihan ensiksi haluan sanoa kiitokset viime postaukseen saamistani kivoista kommenteista. Ne lämmittivät mieltäni kovasti!

Tällä kertaa ei ole esitellä mitään valmista, joten vilautan kahta keskeneräistä työtä ja yhtä mallitilkkua. Vihreä laukku on ollut laukun muodossa jo monen päivän ajan, mutta koristeluja en ole saanut vielä aikaiseksi. Nyt minulle on vihdoin valjennut, miten haluan laukun koristella, joten seuraavassa postissa on tarkoitus esitellä valmis työ. (Kuva on mustavalkoinen siitä syystä, että Novitan ruohonvihreän Huopasen sävy ja maljakon kukkien pinkit sävyt riitelivät keskenään. Särki silmiä.)

Alla oleva pitsiliina on tulossa osaksi jotain laukkua tai kassia. Liinasta puuttuu vielä sakaroita ja reunus - ei siis paljon mitään. Laukkua koskevat asiat ovat vielä vähän auki, joten en edes välitä arvailla, mihin ratkaisuun olen päätymässä. Tavallaan minua miellyttää ajatus melko vaaleasta pohjasta pitsiliinalle, koska siinä on omanlaistaan hillittyä viehätystä. Toisaalta tumma pohja toisi pitsiliinan kuviot kivasti esiin. Luulen, etten oikein osaa päättää, kumpi olisi kivempi vaihtoehto, joten joutuu varmaan tekemään kaksi erilaista versiota.

Laitan tähän muistiin joitakin asioita ihan itseäni varten. Pitsiliina on virkattu Kauhavan Kangasaitan Merssistä koukulla nro 1,5. Ohje on lehdestä Labores del Hogar, Extra nro 30. Olen tehnyt ohjeeseen sellaisen muutoksen, että teen sakaroiden viimeisille kahdelle kerrokselle kaksoispylväiden sijasta kolmoispylväitä. Näin sakaran ulkoreuna ei jää liian matalaksi sakaran keskukseen nähden.

Maalis-huhtikuussa haaveksin neulovani itselleni puseron, jonka kaula-aukkoon teen palmikkokaitaleen. Ajattelin tehdä puseron Bluesista, mutta nyt muutan suunnitelmaa siten, että teenkin puseron Merssistä. Minulla on luonnonvalkoista Merssiä kilon verran ja on aivan varmaa, etten koskaan käytä tuota koko kiloa pitsiliinojen virkkaamiseen. Nelinkertaisella Merssillä ja puikoilla nro 5 sain tiheydeksi 18,5 = 10 cm. Tästä on hyvä lähteä tekemään laskelmia.

Jossain vaiheessa olen pitänyt epätasaista, rosoista neulepintaa suurena virheenä. Nyt mieli on muuttunut ja minusta mallitilkun hivenen epätasainen pinta näyttää oikein viehättävältä.

Muista projekteista on mainittava vielä, että olen laittanut puikoille uutena juttuna Cavern cardiganin. Cavern on tekeillä sinisestä Jussi-langasta. Mustan palmikkoneuleen takakappale on kädenteillä ja kaverinkin palmikkoneule edistyy vähän kerrassaan. Valkoisen pitsineuleen olen laittanut talviunille. Valkeiden öiden aika on jo mennyt, joten kesäöihin tarkoitetun pitsineuleen neulominenkaan ei enää oikein huvita. Odotelkoon tulevaa kevättä.

Kukkia lumella

2007-07-21T08:24:00.000+03:00

Marjametsässä juokseminen on rajoittanut käsitöiden tekemistä, mutta vihdoin jotain tuli valmiiksi. Saanko esitellä, tässä Kukkia lumella eli laukku laukkunen.

Viimeksi julkaistu kuva antoi olettaa, että laukusta olisi tulossa valko-harmaa sävyiltään, mutta suunnitelma muuttui siinä vaiheessa, kun piti ryhtyä ompelemaan helmiä kiinni. Gun metal ei sopinut laisinkaan luonnonvalkoiseen! Niinpä aikani mietiskeltyäni päädyin söpöihin vaalean kanervan ja ametistin sävyihin. Helmissä on hopeasisus, joten ne kiiltelevät auringossa tosi nätisti.

Tämä projekti oli siinä mielessä hirmuisen antoisa, että siinä yhdistyi moni asia, joista pidän käsillä tekemisessä: sai ideoida jo olemassa olevista materiaaleista jotain kaunista, suunnitella ja tehdä itse. Valmiista ohjeista tekemisessä minua usein tympäisee se, että kaikki on jo valmiiksi mietitty. No, en ole kuitenkaan niin taitava, ettenkö ohjeita joskus tarvitsisi. Näyttäähän noita asioita, joita en vielä osaa, olevan ihan riittämiin.

Tietoja:
Ohje: Omasta päästä. Huovutettuja laukkuja on toki tehty jo vaikka kuinka pitkään, joten siinä mielessä tässä ei ole mitään uutta.
Koko: Leveys pohjasta 18 cm, korkeus 15 cm
Matskut: Novitan Huopanen, siemenhelmiä 11/0, särmikkäitä ja sileitä lasihelmiä, makeanvedenhelmiä, siimaa, pikaliimaa
Langan menekki: 102 g
Puikot: 8 mm
Muita huomioita: Totuus on se, etten koskaan tule käyttämään tätä laukkua oikeasti missään, joten en ole vuorittanut sitä. Jos jostain syystä veskalle tulee joskus käyttöä, voin sitten tekaista vuorin. Siihen asti olkoon ilman vuorta ja nököttäköön kirjahyllymme koristeena.

Ihastuin laukkuuni sen verran kovin, että olen päättänyt tehdä vastaavanlaisen koreilulaukun myös käyttöön. Niinpä ostin kerän vihreää Huopasta ja siitä olisi tuloillaan uusi laukkunen, ilmeisesti tällä kertaa lehtikoristein. On mahdollista, että mieli muuttuu vielä tuon koristeaiheen suhteen, mutta se on varmaa, että koristeet teen helmistä. Täytyykin penkoa helmivarastoja ja miettiä sopivia värejä.

Mustasta Tennesseestä tuloillaan oleva neulomuskin on edistynyt vähän. Olen kirjoitellut blogiini aikaisemminkin, että Tennesseetä on miellyttävä neuloa. Tennesseetä on itse asiassa niin miellyttävää neuloa, että jos ei olisi muita projekteja tämän lisäksi kesken, niin neulomus valmistuisi nopsasti ihan vaan sen takia, että lanka tuntuu käsissä mukavalta.

Black & white

2007-07-13T19:31:00.000+03:00

Neule mustasta Tennesseestä on alkanut vähän kerrassaan edistyä. Takakappaletta on nyt neulottu muutaman sentin verran. Vaikka olin jo päättänyt varmasti, että tästä on tulossa neulejakku, niin nyt olen kuitenkin empivällä kannalla. Saako neulomus mitään lisäarvoa siitä, että siinä on edessä nappilistat ja napit? Pitäisikö sittenkin tehdä pusero? Ääh... En osaa päättää. Onneksi takakappale on vasta alkutekijöissään, joten on aikaa vatvoa asiaa ja päätöksen tekeminen siirtyy tuonnemmaksi.

Vilautin vähän aikaa sitten yhtä mustaa mallitilkkua. Palmikoiden välissä ollut 1 nurin, 7 helmineulesilmukkaa, 1 nurin ei miellyttänyt silmääni, joten neuloin uuden tilkun. Tein siihen 5 helmineulesilmukkaa 7 sijasta. Nyt palmikkojen väliin jäävä osuus näyttää sopusuhtaiselta palmikoiden leveyteen nähden. Olen laskeskellut silmukkamäärät ja kerrokset valmiiksi koko takakappaletta varten, joten nyt voi heittää aivot narikkaan ja vaan neuloa.

Minuun iski eilisiltana hirvittävä halu tehdä jotain oikein nättiä. Katsastelin laatikot ja kaapit läpi ja löysin tällaisia materiaaleja. Valkoinen lanka on Novitan Huopasta (joka tuoksahtaa mukavasti lampaalta!) ja kangas on Eurokankaan alelaarista ostettua juhlapukukangasta. Lisäksi kuvassa on siemenhelmiä kahta eri sävyä (gun metal ja ihan vaalea jäänsininen) sekä hiukan viallisia makeanvedenhelmiä. Näistä varmaan pystyykin jo arvaamaan, mitä on tekeillä? Lopputulosta olisi tarkoitus esitellä seuraavassa postissa.

Ruskea villatakki

2007-07-09T13:07:00.000+03:00

Ruskea villatakki poronsarvinappeineen tuli valmiiksi eilen. Kun sain langanpäät pääteltyä ja napit paikoilleen, oli hirveä tarve jatkaa neulomista samalla tahdilla. Aktiivisimmin puikoilla ovat nyt Valkeat yöt -pitsineulejakkuni (joo, sillä on jo nimikin) ja kaverini palmikkopusero. Sain jo hiukan noottia puseron valmistumattomuudesta, joten ei auta enää ketkuilla.

Josko sitten ruotisin vähän villatakkiani. On asioita, joihin olen tyytyväinen ja on muutama juttu, mihin en ole hirveän tyytyväinen. Tyytyväisyysasioita on enempi kuin noita toisia, joten käyttöön tämä takki tulee saletisti.

Onnistumisista pitää mainita, että sain hihapyöriöt kerralla sopiviksi, vaikka teinkin ne tälläkin kertaa mutu-tuntumalla. Samoin olen tyytyväinen neulejälkeen: se on mielestäni ihan siistiä. Kolmas onnistuminen ovat napit. Tokikaan en voi ottaa nappien kauneudesta kunniaa itselleni, koska luontohan se on poronsarven tuollaiseksi muotoillut. Minä vaan kaivelin tuon kauneuden esille sarven sisältä.

Epäonnistumisia on pari. Ensinnäkin takin selkäosa on löysä. En vaivaudu tekemään sille enää mitään muutoksia, vaan annan olla. Seuraaviin villatakkeihin osaan sitten tehdä istuvamman selkäkappaleen. Toinen asia, mikä minua hiukan vaivaa, ovat nuo etukappaleiden poimut. Olen koettanut järkeillä, mistä ne johtuvat, mutten oikein tiedä, olenko päässyt minkäänlaiseen tulokseen. Mikä ne aiheuttaa?

Vaikka näköjään saan aikaan ihan kauniit olkapäät ja hihan istutukset mutullakin, niin minut on vallannut hirmuinen halu oppia jotain kaavoittamisesta. Pitääkin tutkia, mikä on kirjastomme tarjonta tähän asiaan!

Joitakin teknisiä tietoja:
Malli: oma
Lanka: Schoellerin Merial, 7/2 Nm, 75 % merino, 25 % alpakka (kyseistä lankaa enää valmisteta)
Menekki: 275 g
Puikot: 4

Tässä vielä lähikuvaa poronsarvinapeista. (Tämä kuva on muokattu aikoinaan poronsarvinappeja koskeneen postauksen kuvasta.)

Tuli mieleen mainita, että sellaiset vaatteet, joihin on käytetty luu- tai sarvinappeja, on hyvä pitää poissa koirien ulottuvilta, ettei käy niin, että napit tulevat syödyksi. Prosessin aikana tuli syötettyä muutama epäonnistunut nappi vieressä kuolaaville koirille. Hyvin kävivät kaupaksi!

Faktoja

2007-07-09T13:02:00.000+03:00

Minut on haastettu kertomaan itsestäni 7 faktaa. Haasteet tulivat Annikaiselta, Torpparilta ja Hannalta.

Tässä näitä tosiasioita sitten on:

1. Olen opetellut kehräämään tänä kesänä.

2. Viihdyn hiljaisuudessa. En pidä puhelimessa lätisemisestä, enkä voi sietää sitä, että tv tai radio on päällä muuten vaan.

3. Olen aivan ihastunut Vincent van Goghin tauluihin.

4. Minulla on lemmikkejä 2 koiraa, 16 viiriäistä ja yksi akvaariokala.

5. Käsitöiden lisäksi soitan mielelläni pianoa ja välillä viuluakin.

6. Pidän luonnossa liikkumisesta. Kuljeskelen metsissä mieluiten yksinäni tai koirieni kanssa. En kaipaa juttukaveria retkilleni. Yksittäisistä paikoista minua viehättävät eniten karut kallioiset rannat, sammaleiset havumetsät ja pienet suolammet.

7. Ensi vuonna syntymäpäiväkakkuuni asetetaan 30 kynttilää. Aikuiseksi tulossa?

En haasta ketään, koska niin monet ovat tähän jo vastanneet.

Keskeneräisyyksiä

2007-07-05T17:13:00.000+03:00

Ruskeasta villatakistani puuttuu enää noin 1/2 hihaa ja kaulus ja tietysti hihojen ompeleminen paikoilleen sekä langanpätkien päättely. Huh, maali häämöttää jo.

Olen kokeillut villatakkia ylleni sen verran, että olen tehnyt joitakin huomioita. Etupuolelta villis näyttäisi istuvan ihan nätisti, mutta selkäpuolella on sanomista. Hartioista villatakki on aika ok, mutta sen sijaan vyötärön kohdilta se näyttää liian löysältä. Alkuun sapetti aika kovin ja vannoin jo lopettavani neulomisen kokonaan. Sitten ajattelin, että voin tarvittaessa tehdä selkäkappaleeseen vaikka pienet sisäänotot, jos löysyys vielä valmiissa takissa häiritsee minua hirveästi. Minulla on nyt aika selvä käsitys, millä tavalla teen kavennukset neuletakkieni ja -puseroideni selkäkappaleisiin tästä lähin. Valkoisen pitsineuleen selkäosaan on ihan pakosti tehtävä muutoksia. Onneksi en ole niin pitkällä, että muutosten tekeminen ottaisi ihan hirveästi päähän.

Olen viime päivinä miettinyt neulomisasioita niin kovin, että langat ja puikot ovat tulleet uniin asti. Viime yönä unen ja valveen rajamailla ollessani sain yhtäkkisen ahaa-elämyksen siitä, millainen mustasta Tennesseestä syntyvästä neulejakustani tulee.

Teen jakustani napakasti tyköistuvan. Siihen tulee joko v- tai u-kaula-aukko (en ole päättänyt vielä) ja koristeeksi virkattuja kukkia. Hihoistakaan en ole vielä päättänyt, teenko niistä pitkät vai kyynärtaipeeseen ylettyvät. Sen näkee sitten matkan varrella. Vierastan ajatusta pitkistä hihoista, koska pelkään, että ne venyvät käytössä kyynärpäistä. Mahtaako jollakulla olla tähän kokemusperäistä tietoa?

Tämä ei ole lopullinen mallitilkku, mutta antaa jotain suuntaa siitä, millaista neulepinnasta on tulossa. Ajattelin tehdä kavennukset kappaleeseen, en kappaleen reunoille. Testasin jo, että kavennukset ja lisäykset saa upotettua nätisti helmineuleeseen. Tennesseetä on todella miellyttävä neuloa, joten innostuksella odottelen tähän projektiin tarttumista. Villalankaa on viime aikoina tullut neulottua niin paljon, että välillä on kiva neuloa puuvillaa.

Kuva on napsaistu ikkunan äärellä, jotta palmikot erottuisivat kuvasta.

Aikomuksissani on myös kesyttää ompelukone ja valjastaa se palvelemaan minua!

En ole ompelijana kummoinen. Teini-iässä harrastelin ompelua melko innokkaasti, mutta kärsimättömyyteni esti minua kehittymästä. Välillä julistan suorastaan inhoavani ompelemista, mutta toisaalta puuha kiinnostaa minua suuresti. Nyt, kun huomaan, ettei vaatekaapissani juurikaan ole minulle hyvin sopivia vaatteita, olen päättänyt kunnostautua ja opetella ihan oikeasti ompelemaan. En ole pitkiin aikoihin käynyt vaatekaupassa, koska en juuri koskaan löydä sopivia vaatteita. Tuntuu aika mäntiltä hankkia puseroita, joiden helma ja hihat jäävät liian lyhyiksi tai housuja, joissa vyötärö on aivan liian iso ja lahkeet liian lyhyet. Olen valmistautunut henkisesti siihen, että ihan oikeasti kunnollisten tulosten aikaansaamiseen voi mennä aikaa...

Kuvassa on tuloillaan siniharmaat housut. Näinköhän saan sellaista jälkeä aikaan, että voisin joskus vilauttaa lopputulemaa täällä blogissa?

Neulottua ja virkattua

2007-06-29T16:22:00.000+03:00

Ruskea villatakkini Schoellerin Merialista on edistynyt kivasti. Tällä hetkellä neuleesta ovat valmiina takakappale ja etukappaleet. Valmis - siis pingotettu - neulepinta on aivan mahtavan tuntuista! Se on pehmeää ja kevyttä. Neuletakin takakappale painaa vain 75 grammaa. Näyttäisi vahvasti siltä, että tämä käsityö tulee valmistumaan seuraavana.

Olen pitkästä aikaa myös virkannut. Tuloillaan on pieni liina, jolle aion kyllä keksiä jotain muuta käyttöä kuin pitää pöydän koristuksena. Ajattelin, että liinan voisi vaikka kiinnittää kesäisen kangaskassin koristukseksi, mutta en ole vielä täysin vakuuttunut ajatuksen toimivuudesta. Pitsiliina pitäisi saada osaksi kassia silleen, että se näyttäisi kuuluvan kokonaisuuteen, eikä olisi vain irrallinen osanen. Voisin kuvitella, että epäonnistunut versio näyttäisi siltä, että liina on vaan tarttunut jostain kassiin kiinni.

Jotain uutta olisi lähdössä puikoille näistä hillityn vihreistä Butterfly-langoista. Toinen uusi projekti olisi neuloa jakku mustasta Tennesseestä. Jakku on saamassa koristuksekseen virkattuja kukkia, joiden värimaailma ei ole vielä täysin selvillä. Vahva punainen mustan seurana viehättää minua kyllä kovasti, joten ehkä kallistun tummanpunaisen kannalle. Pitänee alkaa vääntää mallitilkkuja.

Sininen toppi

2007-06-27T21:23:00.000+03:00

Edit: Lisäsin tähän postaukseen uusia kuvia 5.1.2008. Olen samalla kirjoittanut tekstiä osittain uusiksi.

Toppi Brillasta on tullut valmiiksi. Seuraavassa joitakin tietoja neuleesta:

Malli: Novita 1/2000, malli nro 25 + omat sovellukset kavennuksiin ja levennyksiin ja kädenteihin
Lanka: Novitan Brilla (42 % puuvilla, 58 % viskoosi - 50 g = 100 m)
Puikot: 4, tiheys 20 s = 10 cm
Langan menekki: 220 g
Muuta: Helposta mallineuleesta huolimatta yllättävän hidas neulottava.

Olen tavallisesti höyryttänyt mittoihinsa pingotetut neulotut kappaleet, mutta tällä kertaa päätin kokeilla kappaleiden kastelemista. Kastelin kappaleet, puristelin ylimääräiset vedet pois ja levitin mittoihinsa kuivumaan. Neulepinta tasoittui tuossa operaatiossa just hyväksi ja pitsikuviotkin tulivat esille kauniisti. Aion jatkossa käyttää kastelemista höyryttämisen sijaan puuvilla- ja puuvillasekoiteneuleita viimeistellessäni.

Toppi on jäänyt käyttämättä, koska se on minulle hivenen liian löysä. Keksin syksyllä kokeilla toppia toisen vaatteen päälle. Kuvaan puin topin ihan peruspaidan päälle, mutta mielestäni se sopii paremmin paitapuseron kaveriksi. Nyt vielä mietiskelen, näyttääkö yhdistelmä hassulta vai voisiko sitä ihan oikeasti pitää...

Tässä on mieheni kesällä ottama kuva. Toppi istuu päälle aika hyvin, mutta niinpä vaan tässäkin takaapäin otetussa kuvassa helma on rutuilla. Marisin asiasta, kun katselin kuvia koneelta, mutta mieheni vaan totesi, ettei tiennyt, että helman pitäisi olla suorassa. Eipähän tässä muu auta, kuin hyväksyä selitys.

Puikoilla on taas yksi pitsihuivi. Tällä kertaa tekeillä on Icarus, lankana on Kitten Mohair. Jotta elämä olisi kohta pelkkää pitsihuivia, olen ilmoittautunut Mystery Stole 3:een.

Sinistä Brillaa ja muuta lankaa

2007-06-19T17:52:00.000+03:00

Monen monta hyvää neulomispäivää on mennyt ihan hukkaan, mutta vihdoin on taas aikaa ja mahdollisuuksia kilkutella puikkoja. En malttanut pysyä erossa sinisestä Brillasta, ja niinpä puikoilla on nyt kesätoppi. Oikeastaan topin pitäisi neulomistahdillani olla jo valmis, mutta kehitin taas kerran itselleni ongelman reunasilmukan neulomisesta.

Koetin neuloa reunimmaiset silmukat vaikka millä tavalla, mutta tulokset eivät tyydyttäneet. Vihdoin keksin konstin, jolla saan suht siistiä jälkeä. Oikealla puolella ensimmäinen silmukka neulotaan nurin ja viimeinen silmukka oikein takareunastaan. Nurjalla puolella ensimmäinen silmukka neulotaan nurin ja viimeinen silmukka nurin takareunastaan. Toimii, ihme kyllä.

Sopiva malli kesätopille löytyi Novitasta 1/2000. En koettanutkaan pyrkiä ohjeessa mainittuun tiheyteen, koska tiesin joutuvani laskemaan silmukkamäärän ja lisäysten & kavennusten paikat kuitenkin uusiksi. Alla on kuva neuleen keskelle tulevasta pitsiosuudesta. Sivuihin tulee sileää oikeaa. Jollei mitään mene pieleen, tulee kesätoppini lähiaikoina valmiiksi.

Sitten juttua uusista aarteistani. Tilasin jokin aika sitten lankoja, jotka vaikuttivat yksinkertaisesti niin ihastuttavilta, etten voinut vastustaa kiusausta.

Beige ja luonnonmusta lanka ovat Schoellerin Alpaka Naturia, joka on 60 % merinovillaa ja 40 % alpakkaa. Nm 28/2.

Taustalla pilkistää Gardiner Yarnsin Iona, sävyä Strawberry. Iona on 52 % silkkiä ja 48 % villaa. Nm 10,5/2. Valitettavasti minulla ei ole tällä kertaa Ionasta parempaa kuvaa, sillä langan sävy on kerrassaan viheliäinen kuvattava. Langan jännä, rösöinen ulkonäkö tulee esiteltyä varmaan viimeistään siinä vaiheessa, kun saan siitä jotain puikoille.

Minulla on jo suuria suunnitelmia uusien lankojeni varalle, mutta en salli itselleni sitä, että alan suunnitella uusia, kun vanhojakin neulomuksia on vielä kesken jonkin verran. Siispä neulomaan, että pääsee ideoimaan uutta!

Flower Basket Shawl

2007-06-07T21:13:00.000+03:00

Viime sunnuntai oli kyläilypäivä, joten oli kehitettävä jotain kyläilyneulomista. Sopivaksi projektiksi osoittautui Flower Basket Shawl, jonka aloitin aamulla ennen kylään lähtöä. Ehdin neuloa huivia ennen kyläreissua parin mallikerran verran, joten kylässä ollessa minun ei tarvinnut kytätä ohjetta jatkuvasti, vaan riitti, kun vilkuilin sitä satunnaisesti.

Neuloskelin huivin yhtä kyytiä valmiiksi, koska pelkäsin sen jäävän muutoin kesken. Nyt, kun huivi on valmis, voin taas jatkaa villapuseron ja -takkien parissa. Tosin täytyy tunnustaa, että mieleni tekisi kovasti neuloa välillä jotain puuvillasta. Ehkäpä pitäisi laittaa puikoille joku kiva kesäneule? Olen katsellut eräitä sinisiä Brilla-keriä viime päivinä vähän sillä silmällä, että niistä voisi syntyä jotain nättiä, vaikkapa pitsineuleella höystetty toppi.

Malli: Flower Basket Shawl
Lanka: Novitan Princess Mohair (50 % mohair, 50 % akryyli; 50 g = 165 m)
Puikot: nro 6
Langanmenekki: 103 g

En näköjään tällä kertaa osannut päätellä silmukoita riittävän löysästi, vaikka kuinka tsemppasin. Kunpa muistaisin (tai tajuaisin, sillä tämähän on järjellä ajateltavia asioita) tämän seuraavan kerran! En ole tästä pienestä epäonnistumisesta lainkaan pahoillani, sillä eiväthän nuo matalatkaan sakarat pahalta näytä. Pidin mallista, joten neulon varmaan jonain päivänä toisenkin huivin samalla mallilla.

Poronsarvinappeja

2007-05-27T18:10:00.000+03:00

Monta päivää on mennyt hukkaan käsitöiden osalta. Laitoin Cable-down raglanin aluille, mutta langat eivät halunneet palmikkopuseroksi, vaikka väkisin väänsin. Jouduin toteamaan, että palmikoista on tulossa todella epäsiistit, joten luovuin puuhasta. Opin tästä, että Novitan Merino ei sovi kaikenlaisiin palmikoihin!

Vaikka alkuun hiukan harmittikin, etten saa Merinoistani juuri sitä, mitä olin ajatellut, niin parempi näin. On aivan turhaa haaskata aikaa neuleeseen, joka ei miellytä silmää. Siirsin vihreät langat vähäksi aikaa sivuun ja päätin tehdä jotain muuta.

Tuskittelin aikani ja olin neulomatta pari päivää. Jotain askaretta piti kuitenkin kehittää, joten ajattelin tehdä poronsarvesta nappeja. Sahasin lehtisahalla sarvesta 3 - 4 mm paksuja lätysköitä, joihin porasin reiät. Hioin lätyskät hiomapaperilla ja lopuksi vielä kiillotin ne oikein hienolla teräsvillalla. Näin napit saivat kauniin, himmeän kiillon. Tein parikymmentä nappia kaikkiaan.

Poronsarvinapit innoittivat minua tarttumaan taas puikkoihin ja pistämään aluille luonnonruskeasta Merialista (75 % merinovillaa, 25 % alpakkaa; 7/2 Nm) neuletakin. Olen haaveksinut jo pidemmän aikaa kauluksellisesta ja malliltaan yksinkertaisesta neuletakista. Nyt saan vihdoin sellaisen!

Laitoin neuletakin puikoille eilen. Tällä hetkellä takakappaletta on valmiina 25 cm verran, joten ihan hyvää vauhtia tässä mennään. En ole vielä päättänyt, mitkä napit neuletakkiin valitsen. Kyllähän nuo poronsarvinapit sopisivat ihan hyvin, mutta mietin, ovatko ne liian erikoiset tällaiseen mahdollisimman simppeliin neuleeseen.

Luonnonvalkoisesta pitsineuleesta en taidakaan tällä kertaa esitellä prosessikuvia. Neule ei tässä vaiheessa ole mitenkään erityisen kaunista katseltavaa, joten saattaa olla, että en tohdi näyttää lainkaan kuvia keskeneräisestä työstä.

Uutta puikoille

2007-05-22T09:43:00.000+03:00

Tällä hetkellä yritän neuloa aktiivisimmin kaverini ruskeaa palmikkoneuletta, mutta sen lisäksi laitan puikoille kaksi uutta projektia, joista kerron jotain muutamalla kuvalla ja sanalla.

Beech Leaf Pattern on pyörinyt ajatuksissani kovasti ja muutama ilta sitten päässäni muotoutui ajatus sirosta neuletakista, johon kuvio sopisi mainiosti. Eihän siinä muu auttanut kuin neuloa mallitilkkuja, jotta sain neuletakin suunnittelua varten tarpeelliset asiat selville.

Eniten huolta tuotti se, kuinka saan reunasilmukat riittävät siisteiksi, jotta saumoista tulee kauniit. Koetin vaikka mitä konsteja, mutta mikään ei tuottanut tulosta. Olen nyt päätynyt siihen tulokseen, että neulon reunasilmukan oikealla oikein ja nurjalla nurin mahdollisimman tiukasti. Lisäksi ompelen saumat tarpeen vaatiessa 1,5 silmukan päästä. Neuletakin etureunoihin neulon 3 silmukan verran helmineuletta. Se tekee reunasta riittävän ryhdikkään.

Tässä vaiheessa kirjaan muistiin joitakin teknisiä asioita.
Lanka: Merial (75 % merinovilla, 25 % alpakka)
Puikot: 4,5 Milward (Ovat muuten olleet hyvät ja uskolliset puikot, ehkä parhaat omistamistani puikoista!)
Tiheys: sileällä neuleella 19,5 s = 10 cm, kuvioneuleella 1,5 x 3 mallikertaa = 10 x 10 cm

Olen piirrellyt neuletakista jo kuvan mittoineen, mutta täsmennän joitakin mittoja vielä. Sen jälkeen neulominen voi alkaa. Jänskättää, tuleeko lopputuloksesta juuri sellainen kuin se on mielikuvissani. Toiveet ovat korkealla.

Väitin muuten eräässä aiemmassa postauksessa, että kuviomalli olisi ylösalaisin silloin, kun lehdykät ovat alaspäin. Tuo oli virheellinen tieto. Korjasin tämän tiedon myös tuohon aiempaan postaukseen.

Toinen neule, joka on lähdössä puikoille, on Cable-down raglan kevään 2007 IK:sta. Ihastuin malliin heti ensisilmäyksellä ja päätin, että tuo on saatava. Tähän projektiin käytän veljeni tuliaisina tuomat vihreät Merinot. Sopiva tiheys löytyi puikoilla nro 4,5.

Langan väri on aivan herkullinen! Olen tosi iloinen siitä, etten aikanaan haaskannut Merino-lankojani mihinkään yhdentekevään neulomukseen, vaan olen antanut lankojen odottaa niiden arvolle sopivia projekteja.

Raporttia neuleiden edistymisestä tiedossa lähiaikoina.

Punakirjavaa

2007-05-17T19:36:00.000+03:00

Parisen vuotta sitten tunsin jonkinlaista väsymystä neulomista kohtaan. Ajattelin, että neuleväsymys kyllä kaikkoaa, kun tekaisen jonkun kivan puseron. Yhdistin kolme eriväristä lankaa yhteen, otin nelosen puikot ja neuloin mallitilkun. Tein melko ylimalkaiset laskelmat siitä, missä pitää kaventaa ja missä leventää. Neulominen sujui hyvin ja pian minulla olikin jo kappaleet puseroa varten.

Koska en oikein jaksanut keskittyä kerroksien tai silmukoiden laskemiseen, fuskasin. En tehnyt puseroon istutettuja hihoja, vaikka järki sanoi muuta. Ompelin yhden hihan paikoilleni ja sovitin... Karmea näky kohtasi minua peilistä. Hiha jäi todella rumasti, kun pusero oli päällä. Se oli viimeinen niitti ja puserontekele päätyi komeron perukoille. Neulominen muuttui entistä vastenmielisemmäksi, joten oli pakko pitää taukoa. (Täytyy huomauttaa, että tokikin neuloin kaikenlaista, mutta työt olivat aika yksinkertaisia. Kyllästyneisyys kesti tähän kevääsen asti.)

Kaivelin joku aika sitten puserontekeleen kaapista ja tutkailin, mitä tehdä. Päätin purkaa hihoja vähän ja neuloa hihapyöriöt uusiksi. Mittailin hihoja ja totesin, että ne ovat liian leveät. Purin hihoista noin 35 cm, jotta sain liiat levennykset pois. Neuloin ensimmäisen hihan valmiiksi, ompelin sen paikoilleen ja sovitin... Tälläkin kertaa minua kohtasi karmea näky peilistä. En ollut lainkaan ajatellut, että hiha-aukko ei välttämättä ole paras mahdollinen. En halunnut luovuttaa, vaan sisuunnuin. Niinpä purin etu- ja takakappaleet hiha-aukon alkamiskohtaan ja aloin neuloa. Seuraavaksi purin hihasta pyöriön pois ja silmämääräisesti mittilöiden neuloin uuden pyöriön.

Ompelin hihan paikoilleen ja sovitin... Ja olin tyytyväinen lopputulokseen. Tätä puseroa tulee ihan varmasti pidettyä!

Pusero on neulottu Kauhavan Kangasaitan Merssi-langasta (100 % puuvilla), lankojen sävyt ovat beige, viininpunainen ja vaaleanpunainen. Puikot olivat nro 4.

Minulla ei tällä kertaa ole tarjota puserosta sellaisia kuvia, kuin itse haluaisin, koska jouduin turvautumaan mieheni apuun. Ei voi minkään. Itselle neulotut puserot on jatkossa kuvattava kaiketi ilman mallia, mikä on harmi, koska tottahan vaate näyttää ihmisen päällä paremmalta kuin vaikka henkarissa.

Istuu ihan nätisti.

Pusero on muuten onnistunut, mutta helma pyrkii kääntymään ylöspäin. Jos jollakulla lukijoista on antaa neuvoja, kuinka korjata helmaa, niin otan vinkit kiitollisuudella vastaan. Itse ajattelin, että joustinneuleosuutta voisi pidentää. Toinen vaihtoehto voisi olla tehdä helmaan käänne, mutta en tosiaan tiedä, auttaako se tässä asiassa.

Mallitilkkuja

2007-05-16T15:20:00.000+03:00

Merkitsen nykyään asioita hyvinkin innokkaasti muistiin, mutta onkin sitten toinen juttu, pysyvätkö muistilappuni tallessa tai löydänkö muistivihkoni juuri silloin kuin pitäisi. Hoksasin, että jos kirjoitan asiat tänne blogiin, niin ne pysyvät tallessa ja löydän tarvittavat tiedot, kun niitä tarvitsen. (Joo, tiedostan, ettei tämä ole pomminvarma tapa pitää tietoja tallessa.)

Ensiksi palmikkokeeppiäni varten neulottuja mallitilkkuja. Mallitilkut on neulottu Novitan Merinosta (110 m/50 g) puikoilla nro 4.

Ylläoleva palmikko kulkee kirjallisuudessa nimellä Celtic plait. Tiheys on 34 s/10 cm (kun palmikko on 25 s leveä ja sitä ympäröi sileä nurja).

Tässä on ihan peruspalmikkoa ja kaksi muunnelmaa. Jokainen palmikoista on 6 silmukkaa leveä ja palmikoiden välissä on 6 silmukan verran sileää nurjaa. Tiheys on 31 s/10 cm.

Sileän neuleen tiheys on 23 s/10 cm.

Palmikkokeeppini on muotoutunut jo ajatuksissani valmiiksi asti. Olen myös piirtänyt siitä kuvan, mutta en tohdi julkaista kuvaa täällä, koska en ole piirtäjänä kovin kummoinen. Ehkäpä taidot karttuvat harjoituksen myötä ja joskus uskallan esitellä piirtelemiäni suunnitelmia blogissa.

Tein myös syksyä ajatellen yhden mallitilkun Onlinen Tessa -langasta. (100 % villa, 85 m/50 g) Langan puikkosuositus on 4,5. Minun mallitilkkuni on kuitenkin neulottu puikoilla nro 5, koska 4,5 puikoilla neulepinnasta tuli tiukan tuntuista. Tiheys 20 s x 27 krs = 10 cm.

Lanka tulee muotoutumaan syyspuolella neulejakuksi.

Lupasin viimeksi esitellä erään valmiin työn, joka on siis parisen vuotta kaapissa muhinut punakirjava puuvillapusero. Arvelin jokin aika sitten, että riittää, kun neulon puserosta hihapyöriöt uusiksi, mutta eipä se riittänytkään... Puserossa riittää sen verran ruodittavaa, että teen siitä oman postauksensa huomenissa.

Lisäsin muuten joihinkin postauksiin labeleita, mutten kaikkiin. Pitää vielä hiukan miettiä noita kategorioita.

Sininen ST ja valkoinen mallitilkku

2007-05-08T11:26:00.000+03:00

Nyt taidan olla sitä mieltä, että tämä on viimeinen Shetland triangle vähään aikaan. Huivi on menossa joululahjaksi, joten sen neulomisella ei edes olisi ollut mikään kiire. Lanka vaan oli niin mukavaa käsissä, joten huivi neuloutui kuin itsestään. Pehmeät ja sileät neulelangat ovat todellista luksusta!

Lanka: Novitan Bambino (100 % villa, 171 m/50 g)
Puikot: 4,5
Langan menekki: 106 g

Ihan hyvän kokoinen huivi tuli tällä kertaa!

Sitten muihin asioihin. Neuloskelin eilen yhden mallitilkun ihanasta valkoisesta villalangasta 4,5 puikoilla. Lanka on hankittu neulekonetta varten, enkä millään saa päähäni, minkä nimistä lanka on tai kenen valmistamaa se on. Mallitilkusta tuli todella viehättävä. Neulejälki on suurehkoista puikoista johtuen kauniin pitsimäistä ja itse tilkku (20 x 15 cm) on todella kevyt. En ole vielä ihan varma, mitä tästä lähtee kehkeytymään - vielä on liian monta ajatusta lopputuloksesta.

Kuviomalli on nimeltään Beech Leaf Pattern ja se on otettu Barbara G. Walkerin opuksesta A Treasury of Knitting Patterns. (S. 216)

Seuraavalla kerralla esittelen erään valmiin työn ja myöskin palmikkokeeppiäni varten neulotut mallitilkut.

Shetland triangle, versio nro 2

2007-05-01T07:53:00.000+03:00

Toinen Shetland triangleni tuli valmiiksi eilisaamuna.

Onpa tällaisen huivin kuvaaminen vaikeaa! Koetin aluksi kuvailla huivin ulkona, mutta tuulee sen verran kovin, ettei hommasta tullut mitään. Seuraavan huivin kuvaamista varten pyydän kyllä jonkun ystävistäni malliksi.

Tämä työ toisaalta onnistui, toisaalta epäonnistui. Olen tyytyväinen pinnan tasaisuuteen ja huivin väriin, mutta tyytymätön huivin kokoon. Huivista olisi pitänyt tulla isompi. Nyt huivi on leveydeltään vaatimattomat 125 cm. Tässä ei kuitenkaan kauheasti voi narista itselleen, koska langan määrähän tämän huivin koon nyt määräsi. Ainoastaan voin soimata itseäni siitä, etten valinnut isompia puikkoja.

Tähän väliin voisin lisäillä teknisiä tietoja.

Malli: Shetland triangle kirjasta Wrap style
Lanka: Novitan Florica
Puikot: 4
Langan menekki: 98 g

Kolmas pitsihuivi samalla mallilla on jo aloitettu, mutta koska siitä tulee joululahja, en pidä neulomisen kanssa kiirettä. Sen sijaan aion välillä keskittyä enemmän keskeneräisiin palmikkopuseroihini. Ja olihan niitä muitakin keskeneräisiä...

Vielä yksi kuva aamuauringossa kylpevästä kaunottaresta. Huomasin, että kirjan huivissa nuo sakarat ovat paljon pidemmät kuin minun versioissani. Ehkä sakarat saisi pidemmiksi, jos neuloisi huivin löysemmin? Onko jollakulla tästä parempaa tietoa?

Mitä seuraavaksi?

2007-04-27T16:56:00.000+03:00

Minun tapani aloittaa uusia käsityöprojekteja kauhistuttaa varmasti kaikkia järjestelmällisiä ja säntillisiä ihmisiä. Keskeneräisistä huolimatta saan usein päähäni aloittaa jonkin uuden käsityön, jonka teen mielialasta riippuen valmiiksi heti tai sitten muiden keskeneräisten ohella pidemmän ajan kuluessa.

Vähän aikaa sitten paloin halusta aloittaa pikkuveljeni tuomista langoista palmikkokeeppiä. Moista projektia ei kuitenkaan voi aloittaa suinpäin, joten on tehtävä hiukan suunnitelmia. Sillä aikaa voikin hyvin aloittaa uuden pitsihuivin...

Puikoilla on nyt toinen Shetland triangle, tällä kertaa Floricasta. Puikoiksi päädyin valitsemaan nelosen pyörön, joten kovin reikäistä vaikutelmaa ei tähän huiviin ole tulossa. Langasta on mainittava sen verran, että se on ihan älyttömän halvalla Korian Helsingin villakehräämön tehtaanmyynnistä ostettua kakkoslaatuista pussilankaa. En kyllä tiedä, missä se kakkoslaatu näkyy, sillä mielestäni langassa ei ole mitään vikaa: langan paksuus ei vaihtele, siinä ei ole solmuja, eikä mitään ylimääräisiä hahtuvamöykkyjä, tms. Oli kiva yllätys, että kakkoslaadun sijasta olen saanut priimaa.

Taustalla näkyvällä kartiolla on ohuenohutta merinolankaa, jonka olen ostanut parisen vuotta sitten neulekoneneulontaa varten. Lankaa on kartiolla noin 1150 grammaa, eli siitähän saa vaikka kuinka monta pitsihuivia! Neulekoneesta tuli muuten mieleeni, että pitäisi vihdoin tehdä mallitilkkuja ystävän neulehuivia varten. (Vilkutuksia, jos tätä luet!) Koetanpa saada mallitilkkuasian edistymään pikimmiten.

Lopuksi vielä kirjoittelen jotain merellisen sävyisestä pikkulaukustani. Tai eihän minulla vielä mitään laukkua ole olemassa, vaan ainoastaan jotain mallitilkun tapaista. Taidan tehdä laukun sileänä neuleena ja vuorittaa sen (tietysti!). Turkoosit lasihelmet tulevat koristeeksi laukun etupuolelle. Ihan alkujaan ajattelin sijoitella helmet neulokseen satunnaisesti, mutta ehkäpä symmetrisyys miellyttää tällä kertaa silmääni enemmän.

Shetland triangle

2007-04-25T16:16:00.000+02:00

Tässä hän nyt on, minun ihka ensimmäinen pitsihuivini.

Malli: Shetland triangle kirjasta Wrap style
Lanka: Novitan Kid Mohair
Puikot: 5,5

Huivia oli tosi mukava neuloa. Mallikerran oppi nopeasti, joten huivia neuloessa pystyi hyvin seurailemaan televisio-ohjelmia tai lueksimaan kirjaa. En ole oikein varma, olisiko huivia pitänyt pingottaa vielä suuremmaksi. Kuviot olisivat varmaan tulleet paremmin esille. Minulle oli aikamoinen yllätys se, kuinka nopeasti mohairneulos kuivuu. Pidin huivia noin 20 minuuttia vedessä eilen illalla 9 aikoihin. Sen jälkeen pingottelin huivin kuivumaan pingotusalustalle. Yllätyksekseni huivi oli aamulla täysin kuiva! Olin ollut aivan varma, että kuivumiseen menee vaikka kuinka paljon kauemmin aikaa.

Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen, mutta seuraavan huivin teen luultavasti jostain vähemmän pörröisestä langasta. Lisäksi valitsen seuraavaan huiviin suuremmat puikot, koska haluan nähdä, onko tämä malli kaunis vielä seittimäisenäkin.

Mielessäni on alkanut väikkyä ajatus keepin neulomisesta. Ehkäpä käytän siniset Merinoni nättiin palmikkokeeppiin.

Sinistä Merinoa

2007-04-24T18:54:00.000+02:00

Shetland triangle on nyt enää pingoitusta vaille. Toivottavasti en munaa mitään viimeisillä metreillä, vaan voin seuraavassa postauksessa esitellä kauniin pitsihuivin. Kertoilen muutaman sanasen prosessista sitten, kun minulla on näyttää kuvaa valmiista huivista. Täytyy sanoa, että huivi valmistui ihan ennätysajassa, koska olen ehtinyt tehdä paljon muutakin kuin vain neuloa.

Isälleni syntymäpäivälahjaksi tekemistäni sukista ei ole kuvaa, koska en nähnyt tarpeelliseksi ottaa kuvaa ihan tuikitavallisista saapassukista. Sukat istuivat jalkaan täydellisesti ja miehekäs värikin miellytti isääni kovasti.

Minulla on mahdottoman mukava pikkuveli. Paitsi että hän on veljeni, niin voin pitää häntä myös ystävänäni. Kaiken huipuksi pikkuveljeni ymmärtää täysin, että minua vaivaa käsityöhulluus. Niinpä erään kerran, kun veljeni joutui työkomennukselle Porvooseen, hän toi minulle Helsingin villakehräämön tehtaanmyymälästä tuliaisia. Sain tuliaisiksi sinistä ja vihreää Merinoa. Olen nyt viime päivinä silitellyt Merino-keriä ja mietiskellyt, mitä niistä voisi tehdä. Vanhoja keskeneräisiäkin pitäisi tehdä, mutta jotta en vallan tylsy, on pakko aina kehitellä jotain uutta ajattelemista.

Sinistä Merinoa on 350 g. Mitä tuosta määrästä voisi tehdä? Ideoita?

Puikoilla villasukkaa ja pitsihuivia

2007-04-21T15:59:00.000+02:00

Jokaista valmiiksi tullutta käsityötä kohden saa aloittaa ainakin kaksi uutta, eikö niin? Mielestäni asia on just noin, joten parit uudet käsityöt on laitettu aluille.

Isäni täytti tänään 67 vuotta. Olen menossa huomenna viralliselle syntymäpäivävierailulle ja vien päivänsankarille pienen, pehmeän paketin. Paketista tulee paljastumaan grafiitinharmaat villasukat. Toinen sukka on vielä vähän kesken ja olen vielä hiukan epätietoinen, koristelenko sukkia jollain tavalla. Eiköhän tuo selviä tämän illan aikana, mitä teen.

Olen jo pidemmän aikaa ihastellut eri blogeissa esiteltyjä pitsihuiveja. En ole koskaan mieltänyt itseäni pitsihuivi-ihmiseksi, mutta kerrankos sitä erehtyy. Sisimmässäni ainakin asuu pieni romantikko, joten miksen voisi tehdä itselleni pitsihuivia? Tai useampaakin...

Aloin tänä aamuna neuloa Shetland trianglea, jonka ohje on kirjasta Wrap style. Huivi edistyy mukavasti. Mitä pidemmälle pääsen, sen mukavampaa huivin neulominen on. Tällä tahdilla jos jatkan, huivi on aika pian valmis.

Langaksi valikoitui Kid Mohair, puikot ovat 5 tai 5,5. Tarkistan puikkojen koon siiheksi, kun julkaisen kuvan valmiista huivista blogissani. Langan väri ei muuten noissa kuvissa ole ihan oikein, enkä saanut sitä kuvankäsittelylläkään oikeanlaiseksi. Kelvatkoon tämän kerran.

Aikamoista kuhmuraa vielä. Eiköhän tästäkin ruttanasta kuoriudu aikanaan jalomuotoinen pitsihuivi?

Olin tänään Lappeenrannan neuletapaamisessa. Rahtasin mukaani toisen tekeillä olevista palmikkopuseroista. Tapaaminen ei mennyt pelkäksi lankojen ja kirjojen hypistelyksi, vaan jotain tuli tehtyäkin. Koska minulla ei juurikaan ole neulovia ystäviä, ovat tällaiset neuletapaamiset tosi tärkeitä tilaisuuksia. Kiitokset kaikille paikalla olleille!

Kiemuraisia

2007-04-14T18:40:00.000+02:00

Viime joulukuussa päätin viimeistellä erään jo vuosia sitten keskeneräiseksi jääneen neulomuksen, mutta se jäi tekemättä. Olen oikeastaan tyytyväinen, etten joulukuussa saanut mitään aikaiseksi, koska olisin aivan varmasti vain tyytynyt ompelemaan saumat yhteen ja päättelemään langanpäät. Siinä tapauksessa lopputulos olisi ollut aika tylsä.

Innostus viimeistellä slipoverintekele iski aivan odottamatta pari päivää sitten. Olen jotenkin ihastunut kaikenlaisiin kiemuroihin ja koukeroihin, joten päätin koristella slipoverini ketjusilmukoimalla neulepinnalle kiemuraisia. Samalla päätin vakaasti tehdä koristelusta epäsymmetrisen. Tokikin koukerokuvio itsessään on epäsymmetrinen, mutta samalla halusin sijoittaa kuvioinnin muualle kuin kappaleen keskelle. Tämmöistä syntyi.

En muista langan nimeä. Se on Novitan keinokuitulankaa joidenkin vuosien takaa. Lanka on tunnultaan kovin pehmeää ja sävykin on kaunis. Mustat kirjailut on tehty 7 veljeksellä.

Olen tyytyväinen tähän slipoveriin. Jos jotain voisin vielä muuttaa, niin tekisin kaula-aukosta vähän isomman. En kuitenkaan valita, kyllä tämä kelpaa tällaisenakin.

Mustan ja punaisen dramaattinen yhdistelmä miellyttää minua suuresti.

Slipoveri istuu päälle kuin valettu. Pitkästä aikaa tunnen suoranaista onnistumisen iloa!

Palmikonkiertoja

2007-04-09T11:10:00.000+02:00

Heti alkuun kommentti Bloggerista. Toivottavasti kukaan ei eksynyt tänne silloin, kun säädin postauksiani. Koetin laittaa nuo inventointijutut ja nämä tämän postauksen neulomisjutut samaan viestiin, mutta joskus ei vaan onnistu, ei sitten millään.

Kysynkin nyt tänne mahdollisesti eksyviltä Blogger-asiantuntijoilta, osaatteko neuvoa. Jos minun pitää saada postaukseen enemmän kuin kolme kuvaa, tulee ongelmia. Teksti ei suostu asettumaan millään nätisti kuvan alle, vaan on vinksallaan missä sattuu. Lisäksi rivivälit vaihtelevat kummasti kappaleesta toiseen. Yleensäkin teksti pyrkii asettumaan yhdeksi pötköksi ja kuvat ovat siellä sun täällä tekstin lomassa. Millä ihmeellä saan Bloggerin uskomaan, mitä haluan? Vai onkohan minut noiduttu? Tulen kohta ihan epätoivoiseksi, kun bloggaaminen on muuttunut hirveäksi säätämiseksi, johon menee puoli päivää.

Sitten pari neulomisasiaa. Hurahdin tämän palmikkoneuleen tekemiseen nyt kokonaan. Se tuntuu edistyvän aikamoisella tahdilla siitäkin huolimatta, että palmikonkiertoja saa tehdä ihan urakalla. Takakappale on siis valmis, etukappaleesta on valmiina 30 cm.

Tarkoitukseni ei ole kiduttaa teitä "taidekuvilla", mutta neulomus oli ihan pakko laittaa auringonvaloon, jotta sain langan värin näkymään oikein. Salama vääristää värin niin kummalliseksi, että sitä ei saa kuntoon edes kuvankäsittelyohjelmalla. Seuraavan kerran kuvaan tätä neuletta valmiina, eikä silloin lymyillä sisätiloissa, vaan kuvaan puseron ulkona. Eipähän tule enää tuollaisia jyrkkiä valon ja varjon vaihteluita.

Ihan alkujaan tarkoitukseni oli kirjoitella ruskeasta palmikkoneuleesta, jonka olen ristinyt huonon omantunnon puseroksi. Nyt ovat kuitenkin kaikki mehut menneet postausten kanssa säheltäessä, että jätän tästä puserosta kertomisen toiseen kertaan.

Inventointia

2007-04-09T11:01:00.000+02:00

Päätinkin sitten inventoida lankavarastoni. Vielä en ole saanut puuhaa loppuun, mutta tulokset ovat hirmuisia. Mikä määrä lankaa! (En edes kehtaa kertoa, kuinka paljon.) Isoisäni irvaili minulle hyväntahtoisesti kyselemällä, riittääkö lanka varmasti kaikkiin käsitöihini.

Ajattelin näyttää kuvan parista kivasta lankakerästä, joita olen tässä istunut inventoinnin keskellä ihastelemassa. Tämä lanka on puuvillachenilleä. Ostin lankaa 10 kerää varmaan 8 vuotta sitten Anttilasta. Muistan, että lanka oli mielestäni hirmuisen kallista. Yksi kerä maksoi peräti 16,90 mk. Ajatella!

Langassa on ihastuttavat sävyt. Niistä tulee mieleeni iltarusko aavikolla.

Tämä lanka on villa-kid mohair-polyamidi-sekoitetta. Ihanan pehmoista lankaa! Tätä on vain 300 grammaa, joten pitää harkita tarkkaan, mitä tästä voisi tehdä. Tässä ehtii kyllä harkitsemaan vielä jonkin aikaa, kun on noita keskeneräisiä vielä muutama kappale.

Löytö lankanyssäköiden seasta

2007-04-06T11:38:00.000+02:00

Minun olisi aivan välttämätöntä inventoida lankavarastoni joskus. Järjestelin tänään vähän kaappeja, ja mitä sieltä löytyikään? Kaikenlaisia kivoja lankoja, joiden olemassaoloa en ollut edes muistanutkaan! Löysin mm. ihan mielettömän kauniin väristä Kitten Mohairia, alpakkalankaa ja Silkegarn-lankaa. Vitsit, mitä aarteita! Sitten löysin eräästä nyssykästä neulomuksen, joka ihastuttaa minua kovasti.

Aloin neuloa pari vuotta sitten Jussi-langasta palmikkoneuletta itselleni. Takakappale ja osa etukappalettakin syntyivät aika hyvällä vauhdilla, mutta sitten puuha tyssäsi johonkin. Varmaan pian tuon jälkeen neulelama pääsi yllättämään, enkä pariin vuoteen ole saanut aikaiseksi kuin jotain aivan alkeellista. Tämä kai johtuu siitä, ettei vaan ole huvittanut tehdä mitään. Mutta nyt näyttää taas hyvältä, neulominen tuntuu yhtä mukavalta kuin ennenkin.

Taidekuva... Alkaako jo vähän kyllästyttää?

Myös toinen neule koittaa kovasti kasvaa pituutta. Vaaleanlila Samos muotoutuu ihan tavallisiksi pieniksi palmikoiksi.

Olen minä muutakin saanut aikaiseksi, mutta nyt pitää taas jatkaa kaappien järjestelyä.

Kohti uusia haasteita

2007-04-01T21:40:00.000+02:00

Yksi projekti on saatu menestyksekkäästi valmiiksi, joten on aika miettiä seuraavia tekemisiä. Kiitos muuten saamistani kommenteista!

Ajattelin, että välillä pitäisi tarttua pariin keskeneräiseen työhön, jotta nekin joskus tulisivat valmiiksi. Koska valmiiksi mietittyjen töiden tekeminen on jossain määrin tylsää, on pakko kehitellä näiden keskeneräisten lisäksi jotain uutta puuhaa. Pääseepähän ideoimaan!

Olen kirjoitellut tänne nyt pariin otteeseen, että haluan neuloa Novitan Bluesista luonnonvalkoisen neuleen. Neuloinkin jo mallitilkun, mutta sitten huomioni kiinnittyi pinnan epäsiisteyteen. Lankahan on täynnään kaikenlaista roskaa ja täkyä! En voi mitenkään hyväksyä sellaista, joten minun on kai pakko vyyhtiä langat ja huuhdella ne. Se vie aikaa, mutta vimma päästä suunnittelemaan on kova. Ei auttanut muu kuin vaihtaa lanka toiseen.

Kas, tämäpä yllätys! Novitan Samosta!

Neuloskelin eilen illalla mallitilkun. Olen jo mielessäni päätynyt noihin kapeisiin palmikoihin, ja neuleen muotokin on jo ajateltuna. Mallitilkun neulominen sujui lupaavan nopeasti. Se kai tarkoittaa, että tuloksiakin olisi nähtävissä piakkoin?

Tämä on toinen niistä käsitöistä, jota tehdessä pääsee ideoimaan. (Tosin enpä kyllä tiedä, ovatko ideani niin kovin omaperäisiä.) Meren sävyt haluavat pieneksi, somaksi laukuksi. Vielä ei ole selvinnyt, teenkö laukun virkkaamalla vaiko neulomalla.

Tuosta lankakeräkuvasta tuli mieleeni, että veljeni kyseli muutama päivä sitten, mitä järkeä on ottaa lankakeristä kuvia. Hän ei kuulemma voi käsittää, kuinka kukaan haluaa nähdä "siun hölmöjä lankakeräkuviasi". No en kyllä tiedä, haluaako kukaan niitä nyt niin erityisesti nähdä, mutta ainakin kuvaaminen on hauskaa.

Sitten sananen keskeneräisistä töistä. Toinen niistä on punakirjava pusero, joka on neulottu Kauhavan kangasaitan Merssi-langasta. (3-kertaisena, värit ovat luonnonvalkoinen, vaaleanpunainen ja viininpunainen) Punakirjavan puseron valmistuminen ei ole enää paljosta kiinni, sillä pusero kaipaa enää hihapyöriöiden muotoilemista ja hihojen ompelemista paikoilleen. Alla kuva neulepinnasta.

Toinen keskeneräinen on villapaita, joka on aiheuttanut minulle huonoa omaatuntoa jo pitkän aikaa. Kuvia ja juttua tästä projektista on tiedossa lähipäivinä.

Syntymäpäiväneule esittäytyy

2007-03-31T20:23:00.000+02:00

Nyt on aika esitellä Julian syntymäpäivälahja. Juhlat on juhlittu, mukavaa oli!

Jos katsoo edellisen postauksen kuvia, voi huomata, että hihoista piti tulla erinäköiset. Nokkela lukija tekee tästä johtopäätöksen, että jotain meni pieleen.

Malli: oma ohje
Koko: 9-vuotiaalle sopiva
Lanka: Novitan Samos

Vaikka tämä pusero on melkoisen yksinkertainen ja lankakin sen verran paksua, että tuloksia pitäisi saada nopeasti, ei valmista tahtonut syntyä millään. Kaiken kaikkiaan jouduin neulomaan toisen hihan kolmeen kertaan, ennen kuin olin tyytyväinen lopputulokseen. Ensimmäinen version sävyt olivat tuo puseron vaaleansininen ja nykyisen värikartan vaaleansininen. Sävyt riitelivät sen verran kovin keskenään, että oli pakko purkaa hiha alkutekijöihinsä. Seuraavaksi neuloin hihaan vaaleansinisen kaveriksi puhtaanvalkoista. Sekään ei näyttänyt hyvältä ja kaiken lisäksi valkoinen oli ohuempaa kuin tuo vaaleansininen. Ei muuta kuin purkuun...

Kolmannella kerralla onnisti! Kaapista löytyi muutama kerä luonnonvalkoista Samosta, joka oli paksuudeltaan oikeanlaista. Tässä vaiheessa elettiin jo torstaita, joten sain neuloa hihat aikamoisella tahdilla, että ehdin saada neuleen täksi päiväksi valmiiksi. Ranteet itkivät armoa ja käsivarsissa oli särkyjä. Onneksi kaikki tämä tuskailu oli vaivan väärti! Julia ihastui kovasti neuleeseen ja itsekin on pakko myöntää, että ihan kiva tuosta puserosta tuli, vaikka välillä aloin olla jo aika epätoivoinen.

Taidan jättää luonnonvalkoisen neuleen suunnitelmien esittelemisen toiseen päivään. Migreeni on vaivannut tänään sen verran kovasti, että on parasta lopettaa netittäminen tältä erää.

Lankaongelmia

2007-03-27T16:36:00.000+02:00

Miksi eräiden langanvalmistajien värikartat vaihtuvat jatkuvasti uusiin? Tätä kysymystä olen miettinyt monet kerrat, viimeksi eilen.

Minulle kävi arviointivirhe Julian paidan kanssa - osoittautui, ettei lanka riitä kokonaiseen neuleeseen. Kysäisin Novitaltakin, josko heillä olisi varastossa tuota tummaa farkunsinistä, mutta eipä ollut. Päätin sitten ostaa kerän vaaleansinistä Samosta ja aloin tikutella hihaan jatketta sillä värillä. Lopputulos oli aika karsea! Värisävyt eivät sopineet toisiinsa lainkaan ja neulominen tuntui tuskaiselta. Joskus neuleen edistyminen on tosiaan näin pienestä kiinni!

Kävin kaupassa uudestaan ja tällä kertaa ostin valkoista lankaa. Valkoinen sopii neuleeseen paremmin, mutta paidan yläosa kaipaa selvästi jotain valkoista koristusta, jotta lopputuloksesta tulee tasapainoinen. Taidanpa tehdä puseroon koristeeksi kiemuroita.

Neulomista auringonläikässä!

Tässä vielä yksi perinteinen (mutta niin kovin tylsä!) kuva keskeneräisestä työstä. Lopputuloksen pääsen esittelemään täällä parin päivän päästä. Taidan samalla esitellä myös suunnitelmat haaveilemastani luonnonvalkoisesta paidasta.

Merellisiä sävyjä

2007-03-24T11:50:00.000+02:00

Olen seonnut! Haluaisin päästä merenrantaan. Haluaisin päästä merenrantaan siitäkin huolimatta, että olen ihka oikea maakrapu.

Neuloin kaikessa rauhassa kummitytön syntymäpäivälahjaa, kun sain jonkun pistoksen. Keksin, että minun on välttämättä tehtävä jokin käsityö, jossa on jotain merellistä. Sen lisäksi haluan päästä katsomaan merta. Tämän ensimmäisen päähänpiston toteutan heti, kun tiedän sen olevan soveliasta, mutta tuo jälkimmäinen toive odotelkoon toteutumistaan kauemmin.

Ihan selviä meren sävyjä, eikö?

Neulehaaveita

2007-03-23T17:10:00.000+02:00

Minulla on jo jonkin aikaa ollut haaveissa tehdä itselleni kaksi neuletta. Toinen niistä on luonnonvalkoinen, linjakas pusero, jossa on pääntiellä palmikkokaitale. Toinen haaveksimani neule on taivaansininen villatakki.

Luonnonvalkoisesta neuleesta minulla on jo aika hyvät suunnitelmat. Langaksi olen valinnut Novitan Bluesin, koska sitä sattuu olemaan varastossa riittävästi ja se on miellyttävää neuloa. Piirtelin puserosta kuvan muutama päivä sitten, joten tämän projektin aloittaminen on enää siitä kiinni, että teen mallitilkun ja lasken tarvittavat silmukat, kerrokset, kavennukset ja levennykset. Puseron aloittaminen polttelee jo, mutta ensin on pakko tehdä parit keskeneräiset työt valmiiksi.

Taivaansininen villatakki ei ole vielä ajatuksissani muotoutunut sen ihmeemmin. Tavoitteena on tehdä sirolinjainen cardigan, mutta mitään sen tarkempaa minulla ei vielä ole tiedossani. Värikin on vielä vähän hakusessa. Mitä on taivaansininen? Onko se talvisen pakkaspäivän jäistä sinisen sävyä, utuista siniharmaata, vai jotain muuta? Haluanko villatakkiini pitsiä vai palmikoita? Tällaisessa pohdiskelussa on vaaransa, koska se saattaa johtaa täydellisyyden tavoitteluun. Se taas tarkoittaa, että neule ei tule valmistumaan koskaan. Niin ei voi käydä, koska haluan oman taivaansinisen villatakkini!

Sinisiä sävyjä!

Olen viime aikoina tajunnut erään käsitöiden tekemisen kannalta tärkeän asian. Minun on pakko vähän löysätä pipoa, mitä tulee vaikkapa käsialan tasaisuuteen. Minun ei ole pakko purkaa puseron takakappaletta, jos huomaan alkukerroksilla yhden nurjan silmukan siellä, missä pitäisi olla oikeita silmukoita. (Näin on joskus käynyt.) Minun ei ole pakko vaatia puseron kappaleilta millimetrin tarkkuutta, koska se on mahdotonta. Tästä lähtien koetan sallia itselleni pieniä virheitä, jottei käsityöstä häviä tekemisen ilo. Tällä konstilla tulen varmaan olemaan paria viime vuotta tuotteliaampi, kun kaikki aika ei mene työn jäljen tuskailemiseen ja jo neulottujen tai virkattujen kerroksien purkamiseen. :-)

Blogilistalle ja blogirinkiin

2007-03-22T21:58:00.000+02:00

Menin sitten lisäämään uuden blogini blogilistalle ja suomalaisten neuleblogien rinkiin. Kivaa.

Syntymäpäivälahja edistyy

2007-03-20T20:35:00.000+02:00

Muut tekemiset ovat nyt tauolla, koska kummityttöni Julian syntymäpäivä lähestyy. Alkujaan ajattelin tehdä jotain neuletta näistä langoista.

Sittemmin tajusin, että langat eivät millään riitä, joten täytyi tehdä suunnitelmiin muutos. Tutkiskelin lankavarastojani ja päädyin sinisiin Samoksiin. Itse asiassa tämä on parempi ratkaisu kuin alkuperäinen, koska Julia on nykyään kovin mieltynyt siniseen väriin.

Aloitin neulomisen eilisiltana. Takakappale on edistynyt huimalla vauhdilla neulomiseen käytettyyn aikaan nähden, sillä olen jo lähes puolivälissä takakappaletta.

Tästä aloitetaan

2007-03-19T17:03:00.000+02:00

Uuden blogin ensimmäinen postaus. Tähän voisi tietysti kirjoittaa kaikenlaista juhlallista, mutta en sorru siihen. Sen sijaan totean heti alkuun, että pyhitän tämän blogin yksinomaan neulomisille ja virkkaamisille. Kun rajaan heti alkuun näin tiukasti sen, mitä tänne kirjoitan, tiedän pysyväni aiheessa. Jos sallin itseni kirjoittaa tänne "käsitöistä", päädytään pian siihen, kuinka kävi harrastebloginkin kanssa: juttu rönsyilee joka suuntaan kuin mustekalan lonkerot. Niin ei saa tällä kertaa käydä!

Minulla on haaveissa kehittyä paitsi virkkaajana ja neulojana, niin myös kuvaajana. Toimikoon tämä blogi kuvieni kotina! Jos jaksan pitää tätä blogia riittävän kauan, näen toivottavasti jonain päivänä ensimmäisen ja viimeisimmän postauksen kuvissa jotain eroavaisuutta tyylissä ja laadussa!